Kipeät 6 kuukautta takana ja vieläkin joskus etsin Sua!

Olit persoona vailla vertaa,                          PELTSIN PALTSI
 sydämesi täyttä kultaa.
Annoit paljon rakkautta,
 voimakkaita tunteita,
  menestystä ja riemua.                                 9.5.2004-27.7.2014
Sait paljon rakkautta,
 osasit sitä myös pyytää.

Mutta nyt..

 kannan tuskan ja ikävän
  mikä tekee vieläkin kipeää.
Lohdutukseksi ajattelen,
 kyllä tullaan vielä näkemään.
Lupaathan tulla mua laukaten taas vastaan?



https://www.youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg

Mää ihmettelen aina miten..

Koetin olla ahkera,kun tiesin jo hyvissä ajoin,että saan illan viettää perheen kanssa vaateostoksilla ja kyläilyyn, pieni irtautuminen..jos se tekis vaikka ihmeitä.
Aamulla Claran liikuttelua ensin kevyesti liinan päässä ja sit puolet ajasta ratsain. Rokotuksen jälkeen hiljalleen palaa enempi työntekoon.
Sitten tallia siistimmäksi ja heti siittä ajelemaan Harskoa pellolle.

äitinsä näköisiä hölmöjä ilmeitä <3

Ajoin myös eilen (sunnuntaina) äijää pellolla ja oli sen verta raskasta joissain kohdin,että Harri käväsi traktorilla tekee lenkin meille sinne.
Hienosti tuo tuossa hölköttelee ja on ihan mahtia päästä tekee äijän kanssa jotain. Hiljalleen..

Sit niitä heiniä hevosille ja poneilemaan vuorostaan. (Nälkä jo itelläkin,mutta syön sitten kun olen hommat saanut siihen malliin tontilla,että voi suunnitella lähtemistä lopuksi päivää muualle.)
Alvaro oli mennyt kauneusunille,kun menin hakemaan. Siinnä me sit äijien kanssa (Harskon ja Festivon) hetki sitä ihmeteltiin ja ihasteltiin ;)

Alvaro on kehittynyt huimasti ja sen liikkumista on kiva myös maasta katsella. Ja kun muistaa mikä oli lähtökohta.
Tänään peltotreeneihin kuului laukannostot pieneen ylämäkeen hangessa, jolloin onnistuttiin nostoihin jo lähes käynnistä. Lopuksi muisteltiin pohkeenväistöä, mikä toiseen suuntaan (vasempaan) sujui helpommin. Näitä olis nyt työstettävä enemmän.
Syömään ja menox.
Vaikka olisin tässä vaiheessa ollut valmis jo jäämään kotiin. (Kello jo 16.20)
Miten jotkut ihmiset kerkee valmentamaan montaa hevosta, montako ne itse sitten ihan oikeesti laittaa alusta loppuun itse? Mää kerkeisin itse max neljä laittaa hyvin. Eli valjastaa/satuloida yms hoidot ja liikutus sekä liikutuksen jälkeen tarvittavat hoidot.
Taidan olla hidas ja laittaa sitä aikaa paljon turhaankin. Toi on kysymys, mitä useasti mietin.
Jaahas, maalta kaupunkiin ja meininki oli tämännäköistä:

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    Meillä kaikilla oli ihan mukavaa, kotiin palattiin ysin aikoihin ja siitä sitten vielä laittaa hevoset yöunille. Kiitos talliapurille! Oli kiva astua talliin,jossa hepat ootti tyytyväisinä ja rauhallisina heiniään. Tavarat oli omilla paikoillaan ja käytävä sekä pesukarsina siisti. JES.

Kiitos ja anteeksi

R.I.P. Wild Life "Weera"  13.3.2001-16.1.2015

Koimme yhdessä aikamoisen vuoden,
se sisälsi loistoa enemmän ja vähemmän.
Onnistuttiin ja epäonnistuttiinkin, mutta
opetit minulle, miten tärkeää on toimia yhdessä.
Tehdä kaikki hyvällä yhteistyöllä.
Pukiteltaessa silitin ja opit rauhoittumaan siihen.
Annoit kaikkesi minulle,olen nyt varma siitä.
Ja se, miten sua kohtelin,
tein parhaani,en tiennyt tuskaasi.
Paha olo valtaa mieleni ja on aika jäähyväisten, vie terveiset sinne jonnekin. Tämä on vähintä mitä voin vielä vuoksesi tehdä. <3
Kiitos ja anteeksi.
Olet hieno Hevonen,
jolla on Iso Sydän!

Pupu työkaverina!

Vallan erikoista, pupu viihtyi kentän laidalla tuntien aikaan, vaikka hevoset kulki ohi eri askellajeissa, itse keräilin kakkoja vieressä olevaan kottikärryyn ja otin muutaman kuvan salamalla. Enkä puhunut kuiskaamalla ratsastajille.. Ilmeisesti kaveri luuli,että on piilossa,eikä me huomata sitä. Ja onhan ne puput hevosiin tottunut,ei ne niitä karkuun niin pompi,mutta että minä ja muutkin kävi ihan vieressä. Taidetaan olla tuttuja jo.

Ollaan nyt paristi ajettu Harskoa pellolla,jossa oli lenkkeilemässä perähevosena muutaman kerran (kärryjen perässä) ennen kun laitoin jätkän itse vetohommiin. Muisti kyllä heti mistä oli kyse. Hyvin sujuu ja nyt pääsee jo melkeinpä yksinkin tämän lenkittää, mikäli kelejä riittää (lunta pellolla). Kiitos tiimille!

Paltsin Harsko

Pakko lisätä vielä mun päiväni ilopilleristä kuva. Tää pelastaa niin mun päiviä <3 On vaan kerättävä niitä hyviä asioita elämästä nyt pintaan ja esille,sen verta saanut ikäviä kokemuksia puolen vuoden sisään. Toivottavasti ne ois tässä nyt hetkeksi. (näidenkin asioiden käsittelemiseen menee tovi jos toinenkin) Uskaltais nauttii elämästä taas ihan joka sekunti!

Se on jumissa!!!

Perskutin Tapsa säikäytti! Rakastaa piehtaroida tuntien jälkeen,tekee sen tosi usein.
Taas, kun tultiin asiakkaiden kanssa talliin hoitamaan hevoset, Tapsa nautti piehtaroimisesta oikein antaumuksella. Touhuilin siinnä sit samalla hevosten iltapuuroja yms valmiiksi ja rupes kuulumaan sellasta krohinaa, havahduin heti,että nousiko se Tapsa sieltä jo?!?
No,ei.. takaseinää vasten aivan selällään jalat kippurassa.

kuva ei liity mitenkään tuohon tapaukseen,tässä Irmeli nauttii ensilumesta marraskuussa.

Muutaman kerran koetti ponnistaa,kun autoin päästä ja kaulasta,mutta se ei riittänyt. Sit enempi voimaa kehiin eli apukäsiä ja liinoilla taaemmista jaloista vetämään. Olin itse takajalassa ja siinnä tohinassa mennyt hiukan liian lähelle ja kun Tapsa sai ponnistettua,huitas muakin kaviolla. Loppu kuitenkin hyvin,kaikki hyvin. <3
Nää tilanteet saa minut vaan edelleen vähän vapisemaan,vaikka onneksi osaa siinä hetkessä toimia,ettei siihen romahda. Jälleen kerran sai huomata miten iso hevonen voi joskus olla avuton.
Tää päivä ei alkanut edes kovin lupaavasti, Pelletin vesikuppi tiputti ja oli kastanut käytävää (onneksi vaan) sen oman karsinan lisäksi. Mutta alkujaan olevat suunnitelmat hieman muuttui,taas.
Siinä touhujen lomassa kävin lykkäämässä makaronilaatikon uuniin ja kerroin syöjille,että se on klo11 valmista --> painuin ratsaille,jotta jaksaa taas.
Claralla fiilistelin pellolla, arkoi harjatessa hivenen selkäänsä :( tämäkin, kun eilen Irmeli ei ollut ihan oma itsensä. Näitten rakkaiden pitäs vaan tajuta liikkua isosti ja oikein kellä vaan,jotta paikat pysyy kunnossa. Miettikää,jos me itsekin sipsutettaisiin 2h lenkki. Mä oisin ainakin kipeä kropastani.
Tamma oli hirmu hyväntuulinen ja miellyttävä ratsastaa. Vaihdot meni hyvin oikeasta vasempaan,mutta toisinpäin välillä takaosa vasta viiveellä ja paristi vasta pukin kanssa korjasi. Jäi kyllä ihan kiva olo, ja sain positiivista energiaa taas muihin hommiin. Huomenna intervallitreeni, vähän samoilla toistoilla.

Taas Juuson ottamia,hienoja kuvia! 

Kultsi ja Hani

Harsko

Kultsi,Harsko ja Alvaro pääsi loikkimaan esteitä tässä ihanassa pakkaskelissä, kiitos Annalle ja Liisalle avusta ja kuvaamisesta (saadaan Annalta kooste varsojen ja muidenkin irtohypytyksestä pian, JEE!)

Omat ajatukset pomppii ja karkailee jonnekin kauas..mut on nämä karvaturvat onneksi Terapeuttejani <3 isolla T:llä!

Tässä illan "terapiatunti" iltapalan kera, kiitos ja hyvät yöt Irmeli ja Clara!

Elävien kirjoissa,mutta puoliteholla edelleen..

Plääh,nää viikot on mennyt multa niin ohi. Harmittaa ihan miten olin suunnitellut vaikka ja mitä kivaa itselleni hevosten kanssa. Nyt kuitenkin taudin kanssa voiton puolella, lääkekuurilla vielä (keuhkoputkentulehdus) ja yskä riesana. Voimat on kuitenkin palautettu mulle jo osittain.
Rästihommia eli kengitystä aamupuhteina. Ja sit karauttelemaan ponilla tonne pellolle, missä onneksi on taas lunta, ainakin muutaman päivän.
Olipas mukavaa, iloista laukkaa molempiin suuntiin (oikeaa laukkaa joudun vielä enemmän hakemaan/pyytämään) ja tahdikasta ravia,sitten,kun sain ponin malttamaan pitää sen tahdin ihan itse. Tää on kiva, nyt pikku hiljaa tunneille vaan mukaan, jotta tottuu siihen touhuun mitä varten meille on tullutkin :)

Pojat on kohta jo parempia ottamaan kuvia kuin minä. Ihanaa, kun ne viittii tulla joskus ottaa muutaman kuvan.

Harskokin pääsi toistamiseen käsihevoseksi, Pelletti ajohommissa. Pian voi (jos nää kelit nyt vaan jatkuis talvisina!!) laittaa jätkänkin sit kärryjen eteen ja mennä pellolle.

Mun kunto on kyllä kadonnut johonkin sairastelun myötä,vaikka se aika ei pelkästään levätessä ole mennykään. Ihan poikki,kun sain hommat illalla valmiiksi.