Mun TÄHTI

"Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen

Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee

Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat

Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa." 
( Johanna Niskanen 2000)

Vuosi painajaisesta, mitä ei toivo kenellekään. Aika parantaa haavat, sanotaan. Olen vuoden parantanut itseäni tuosta menetyksestä ja se tekee edelleenkin kipeää. Olen kuitenkin oppinut hyväksymään asian. Sen verta kokemus minua on opettanut ,elämään enemmän hevosten kanssa itse siinä hetkessä,eikä että katson sitä vain sivusta. Nautin jälleen ratsastamisesta.
Tänään olin myös ekaa päivää töissä, mikä on itselle kaikki kovin uutta. Nyt minun kuuluu lähteä töihin (työaika on määrätty) eikä se sijaitsi omassa pihassa. Työajan jälkeen tulen kotiin, eikä työt seuraa minua sinne. Harrastus on kotona ,sen kaiken muun ihanan lisäksi. Tämä tuntuu oikealta ratkaisulta.
Nyt opettelen innolla uutta työtä. Vietän välillä vapaa-aikaa ja harrastan hevosia, Harskoa lähetään kuskailemaan pian raviradoille katselemaan mainoksia ja kaikkea muuta jännää. Jos mä vaikka "synnyn" uudelleen.. 

Parannusta sittenkin!

Turkuun ja Artukaisiin koulukisoihin.
Oon ollut mieli maassa, kun haaveet ja tavoitteet Irmelin kanssa saa siirtää ainakin ensi kauteen (tai toivottavasti edes sinne!) Se on ollut nyt reilun viikon saikulla, oikea takajalka ei ole normaali. Otti yhdellä opetustunnilla puomin kanssa osumaa pudottua okserin takapuomin päälle,liekö siinnä saanut jotain tälliä. Nyt ollut pelkällä kävelytyksellä.
Milla on päässyt ratsaille ja itse kävelylle. Huolellista hoivaa ja rakkautta. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kävelytys,kylmäys ja tarkka seuranta päällä.

Käytän kyllä klinikalla ennen treenien jatkumista. Seurataan nyt muutama päivä. Pelottaa niin helkkaristi jo ajatuskin mitä kaikkea siinnä vois olla yms.

Olin ilmoittanut molemmat Artukaisiin luokkaan 2 : helppo B:3, mutta siis matkaan lähdettiin vaan Claran kanssa.
Ja nyt,kun Alpo lähti jo toisaalle tekemään tuntiponin töitä ja Irmeli ollut saikulla ,niin mulle ei ole Claran kanssa jäänyt harjoittelupäiviä,kuin yksi ennen näitä koitoksia,kun on saanut/joutunut tekemään tuntihevosen tehtäviä. Jotenkin tämä tuntuu jopa epäreilulta (hevosta kohtaan), hevonen juoksee tunteja aivan erilaisessa asennossa ja "liikkeessä" ja sit mä pyydän sen liikkumaan aivan toisenlaisella tavalla eteenpäin mihin se on viikon aikana tottunut..onhan se pientä "pakottamista". Ja siltä se ainut harjoittelukerta edeltävänä iltanakin tuntui. Tamma vastusteli ja oli eri mieltä monta kertaa.

Odotuksia en voinut asettaa kovin korkealle. Jos edes samalla tasolla pysytään eli saadaan se 60% rikki.

Verryttelyyn mentiin sillä luulolla että kisat ois aikataulussa. Mulla oli tarkka lähtöaika,koska olin oman verryttelyryhmäni ensimmäinen. Toisin kuitenkin oli, kisat olivat sen 40min myöhässä.
Pahus, olin itse hyvin aikataulussa ja Clara oli innokas ja hyvin avuilla. Mutta kerkesi siinnä sitten pitkillä välikävelyillä lössähtämään.
Ensin minulle sanottiin,että vaikka aikataulu on myöhässä, pidetään 15min tauko ennen mun vuoroa. Ja loppujen lopuksi se tauko ei ollut ees 5min,eli en kerennyt tekemään sellaista herättelyä/herkistelyä enää. Ja kun minut päästettiin kisaradalle valmistautumaan niin sain melkeinpä heti vihellyksen. Muut ratsukot saivat paljon kauemmin ennen omaa suoritusta tutustua kisakenttään, molemmissa suunnissa. Siinäkin jäi itselle hieman hätäinen fiilis.

 Aloitin suorituksen ehkä hieman luovuttavalla asenteella jo valmiiksi,sen verta sössivät tuota aikataulua ja oma valmistelu meni mönkään.

Tuomarille oli erikoista tervehtiä,ei saanut "vastausta" ja lähti suorittamaan ilman totuttua "tervetuloa/ole hyvä"-sanoja. Auton tuulilasiin heijast aurinko niin,että sinne sisälle ei ratsastaessa nähnyt lainkaan,eikä tuomar noussut autosta ulos tai edes vilkutellut sieltä.
Jatkoin sitten matkaani, ja
ratsastamisen sijaan ohjailin Claraa kirjaimesta kirjaimeen sen koommin valmistelemalla asioita. Kirjaimet näkyi tosi huonosti, ja jouduin useasti vilkuilemaan varmistuksen toiselta pitkältä sivulta missä olen.
Clara pysyi kuitenkin paljon paremmin ja tasaisemmin samanlaisessa muodossa ja tuntumalla. Vielä,kun saadaan enempi voimaa takaosaan niin tuolla saa enempi ja enempi vaan nauttia kyydistä, kun hevonen kantaa ja lentää eteenpäin <3
Hevonen oli hyvä kyllä näin jälkipuintia suorittaessa. Tehnyt parannusta koko ajan ja ollut joka hetkessä kuitenkin niin ratsastettavissa.
Tästä on hyvä jatkaa sitten kun jatketaan. Hengähdetään hetki ja katsotaan tuon kisakaverin tila nyt ensin. Jos vaikka harjoiteltaisiinkin välillä.
Tavoite saavutettiin,ehkä yllätyinkin hieman: 3.sija ja 62,273%. Sijoituksilla suokit ja välissä me <3

Tahti ja Tuntuma --> Tasapaino!

Projektia, ja mieluista sellaista.
Muutoksia hevoslaumaan pienessä ajassa. Ja ehkä pikkuhiljaa alan itsekin tajuamaan arjen muutoksiani, nyt ja tulevaisuudessa. Oloni on samalla helpottunut ja haikea sekä kaikkea siltä väliltä.
R.R.Sirutar (10v.) saapui laumaamme melkeinpä vahingossa kolme viikkoa sitten. Tammalla on vähän ratsastettu, kahdesti varsonut (2010 ja 2014), ajettu joskus ilmeisesti jotain työajoa, mutta ei kilpaa. Kaipaa peruskunnon kohottamista ja liikakilojen sulattamista. En osaa vielä sanoa mikä tämän kuoren alta löytyy. Oon vaan jotenkin alkanut enemmän ja enemmän tästä hevosesta pitämään, löytyy aika iso eteenpäinpyrkimys pieneltä hevoselta <3 (tai tää taitaa olla ponimitoissa, mutta ei olla vielä virallista mittausta tehty)
Haluun tutustua tähän enemmän ennenkuin tiedän onko sen pysyvämpi koti meillä. Mun sydän on jo kuitenkin jotain mieltä..

nämä kaksi kuvaa on otettu 20.6.

nämä kuvat otettu 1.7.

Olen tamman kanssa kentällä tehnyt todella helppoja teitä ja harjoituksia ja vain niin, että saan ylläpidettyä tahdin ja tuntuman, jolloin ollaan paljon paremmassa tasapainossa. Moottori ja herkkyys kasvaa, mitä enemmän yhdessä työskennellään, on jo hyvällä motivaatiolla yrittämässä koko ajan eli kuntokin on hieman noussut ja jaksaa tehdä. Ehkä hevonenkin kokee sen urheilun jälkeisen ihanan fiiliksen ,ja haluaa kokea sen uudelleen. Joskus paikkoja kolottaa jonkun liikutuksen jälkeen,mutta sitä ei saa tapahtua joka liikutuskerran jälkeen,muuten hommasta menee kokonaan maku. Maastoillaan kevyitä lenkkejä välipäivinä.
Tahti on alkanut muodostumaan jo automaattisemmaksi, mutta tuntuman muuttuessa tahtikin muuttuu,joten tämä ei ole ratkaistu vielä piiitkäään aikaan. Parannan ja työstän osaavampienkin hevosten kanssa aivan samaa asiaa, tiet ja tehtävät on vain ehkä haasteellisempia.
Nyt ollaan tehty jo siirtymisiä ja pienennetty ympyröitä isoiksi volteiksi,jotta saadaan takajalat enemmän töihin ja taivutusta mukaan työskentelyyn. Vähän enemmän jo vaikuttamista hevoseen. Laukkaa tehdään lyhyitä pätkiä velä, minkä aikana pysyy paremmin tasapainossa eikä kiihdy. Harjoitusravityöskentelyä lisätään pikku hiljaa koko ajan. Tää on kiva pikkuheppa <3 tykkään!

Nämä viimeiset kuvat on otettu tänään, 10.7.15.
Toivottavasti en ole ainoa,joka huomaa jotain muutosta tapahtuneen. Jatkamme harjoituksia aina maastopäivien lomassa. Tämän kanssa on ilo tehdä töitä nyt kun käytöskoulu on jo takanapäin ;) laitan myöhemmin taas kuulumisia missä mennään..irtohypytystä ja puomijumppaa ainakin suunnitelmissa.

Nyt kun olen itse pohtinut tahdin ja tuntuman merkitystä,olen yrittänyt saada oppilaatkin siihen oikeanlaisen tahdin ja tuntuman löytämiseen ja ylläpitämiseen kiinni. Tuntuma on yllättävän vaikea asia opettaa.

kaksi kertaa kaksi

Merjan Tallilla Koski Tl:ssä koulukisat: Irmeli ja Clara (luokat K.N.Special ja Helppo B:3)
Sattuipa kaiken lisäksi vielä melkeinpä kuumin kesäpäivä tähän mennessä tänä kesänä --> eli kesän hikisin päivä itsellenikin!
Onneksi mulla oli kaksi reipasta hevosenhoitajaa mukana niin jaksoin "ratsastaa" kaikki neljä starttia. Olin nimittäin aivan loppu ja pettynyt itseeni (K.N.Special), kun olin urakoinut kerran molemmilla.

Clara oli tosi epätasainen sekä liikkumisessaan että tuntumalta, joku pätkä ok,joku taas tosi jännittynyttä. Siirtymiset huonosti valmisteltuja. Käynti on todella vaikea askellaji, Claran heikoin lenkki ,ja tänään se oli tässä ohjelmassa lähes passimaista. Pisteet kuitenkin 300,5 eli 60,100%. Tämän päivän tavoite kuitenkin saavutettu (60% ylitys). Ja ihan puhki jo..Clarakin.

Sitten Irmelin kyytiin..tamma yllättänyt positiivisesti käytöksellään, nyt vain joskus silloin tällöin huudellut Claralle mutta pysynyt rauhallisena. Kuuma keli, fiksu hevonen,mutta tyhmä minä.
Verryttelin liian pitkään. Irmeli hyytyi radalle, raviosuudet suoritti ihan omalla tasollaan. Mutta kentän pohja oli paljon totuttua pehmeempi ja kuuma keli tuohon päälle niin tuli laukkaosuuteen täysi hyytyminen, Puskin sen vaan loppuun ja laukasta käyntiin suorastaan töksähti ja liike loppui totaalisesti. Radassa paljon hyvää ja paljon omaa huonoa, jäi tosi paljon harmittamaan.
Liikaa ohjalla nyt,jolloin se ei ollut niskastaan "pehmeä" ja asetukset epävakaat. ÄH.
Paljon murinaa itselleni, (kaamea nälkä, eväät helpotti sekä pieni hengähdystauko puheluineen) olin jo tässä vaiheessa kotiin lähdössä.
Irmelin kanssa olin eka ei sijoittunut, pisteet 314,5, prosentit 62,90 %.
Miksi en onnistu niin että edes lähes kaikki menis nappiin?? Vaadinko liikoja, enkö vain osaa?? Aika katsoa peiliin ja kysyä itseltäni!

Helppo B:3 ohjelmaa lähdin ratsastamaan ajatuksella loppuverryttelen hevoset siinnä. Eli keventelin pari kierrosta verkkakentällä ja siirryin odottamaan omaa vuoroani.
Irmelin kanssa olin nyt ensin, en edes yrittänyt saada sieltä lennokasta ravia, vaan annoin liikkua pidemmässä muodossa ja siinnä vähän energisemmin vaan eteenpäin. Laukat vaan "ajeltiin" pisteestä pisteeseen.
Suoritus oli tasaisempi, taivutukset oisi saanut olla selkeämmät, ja nostot terävämmät, aktiivisemmat.
Pisteet 271 ja 61,591%.

Claran kanssa samoilla ajatuksilla radalle ja tästä jäi oikein hyvä mieli. Tasaisempi, vaikka vielä tarvitaan enemmän energiaa ja liike paremmin selän läpi. Käynti oli taas se mikä pudotti aika paljon yhteispisteitä ja prosentteja. Pisteet 266,5 ja 60,568%. Tästä on hyvä lähteä seuraaviin kyllä..kunhan itse pääsisi ratsastamaan tammoja vähän useammin ennen Turkua ja saman ohjelman suorittamista :)
Paljon kuvia ja niistä kiitos Annalle!

HÖMPÄNPÖMPPÄÄ!!

Ilmansatulaa-päivä! Kävästiin akkalauman kanssa käppäilemässä ja hengailin lenkin Pelletin selässä ilmansatulaa. Mummoni mun!
Paarmat on saapunut,ei kyllä yhtään ollut niitä ikävä. Löysivät nilkastani paljaan kohdan mitä "pureskelivat" vuoron perään lenkillä niin,että se on nyt ihan lämmin ja turvonnut.
Tartteekin käydä kaupoilla hakee hevosille jotain myrkkyä,etteivät ihan hermostu noista.

talliapulainen

Mä en vaan ole löytänyt itselleni mitään suosikkia noista myrkyistä,mikä tehois parhaiten. Porcivet on niin kamalan hajuista,että en kykene edes testaamaan sen tehoa. Ja mitä noita nyt olen kokeillut niin eipä niissä monen tunnin vaikutusta ole. Tervanhajuinen hoitoöljy,mitä Wammalan tilalta olen ostanut, on toiminut tai siinnä on joku vaikutus ainakin polttiaisiin. Hani on herkkä niille öttiäisille ja tolla saan sen olon paremmaksi!

Innostuin tuntien pitämisen jälkeen hömpänpömppäilemään Irmelilläkin ilmansatulaa. Ja kun kentällä oli esteitä jo kivasti valmiina,niin hetken mielijohteesta otettiin muutamia hyppyjäkin! Meillä oli ihan hurjan hauskaa! Ja, kun monet aina valittaa ,(tai minun on tuska katsoa Irmelin haluttomuutta liikkua omaehtoisesti) niin tämä oli jotain aivan muuta. Sain tammaa pidätellä,ettei ihan hurjistu ;)
En muista millon oisin itse tammalla viimeksi hypännyt,kun pääsen selkään niin epäsäännöllisesti muutenkin. Mutta tätä hömpänpömppää pitää harrastaa useamminkin <3 Rakas hurja Hevoseni!

Lisätään nyt muutama muukin kuva,kun Juuso eksyi kameran kanssa räpsimään kentälle :)