Hiitille...

...ja Sirukin pääsi mukaan!
Keli ei ollut mikään ihanin,mutta nautin silti ihan satasella <3 Kaikki päässä pyörivät murheet ja mielipahat jäi kyllä sille lenkille.
Kuljetus otettiin varman päälle ja lainattiin naapurista koppi hevosauton perään, Harsko tavan mukaan autoon ja Siru koppiin.
Kaikki siinä sujui hienosti, vaikka vähän hitaammin kävi lähtö mitä yleensä ,koska kahden hevosen laitto "kuljetuskuntoon" ja varusteiden yms pakkaaminen vei tietty tuplasti enempi aikaa.

Harsko oli miehellään kun lenkille lähti tuttu tamma mukaan. Se, mikä minut yllätti siinä (ehkä petyinkin hiukan!), että ukko ei edelleenkään keskittynyt niin hyvin tekemiseen mitä kotona samassa seurassa vielä. Oli aluksi jopa hiukan vastahakoinen ja niskuroiva, hännän sidonta ja potkuremmi oli tänään "käytössä". On se vaan niin lapsi vielä..

..Mutta Siru, se loisti! Sillä oli kivaa,se nautti vähintään yhtä paljon kuin minä. Hiukan katteltiin mainoksia, mutta oli koko ajan säädettävissä ja ratsastettavissa. Hivenen ratti oli vasemmalle vinossa, mutta en lähtenyt ekalla kertaa työstää sitä suoremmaksi reippaammassa vauhdissa. Mutta kipinä iski ja isosti! ;)

Aina on ikävä!

Lähettiin Harskon kanssa lenkille ihan kaksistaan. Vähän huudeltiin alkumatkasta kotio tammoille,mutta hyvin edettiin eteenpäin silti koko ajan. Vastaan ei tullut lainkaan asioita,joista oltais oltu epävarmoja, korvat tötteröllä katseltiin maisemia. Kovasti tarkkailikin ympäristöä,ja varsinkin pitkin ohjin kävellessä tuli aivan äiteensä mieleen. Mentiin sinne minne katsottiin. HÖPSÖ!
Lenkillä otettiin muutama laukkapätkä hölkän ja kävelyn lisäksi. ( Muutan näin meidän treeniohjelmaa, ratsastuslenkeillä laukataan enemmän kuin ennen! Reippaamminkin.)
Aivan loistavan hyvä fiilis, laukka tuntuu laukalta, on säädettävissä koko ajan ja molemmat nautittiin koko sydämestä. Laukkavetojen välissä kävästiin metsässä "samoilemassa"

..ja tuli lenkin aikana jo uudelleen Harskon äitee mieleen. On niissä paljon samoja piirteitä, mutta kuitenkin omanlaisensa.
Hirmu kova ikävä Paltsia, sitä puuttuvaa palasta en saa enää itseeni takaisin. Olen oppinut elämään asian kanssa ihan hyvin, ikävä ei koskaan häviä ja itku tulee helposti edelleen.

Harsko

https://www.youtube.com/watch?v=v7Z6nQNJPiA

Paltsi

Paltsi ja Harsko

Tokat harkkarit!!

Jaahas,se ois sit uudelleen kokeiltava. Huudellaanko edelleen vaan kavereille ja jäädään katsomaan kuinka ne kaverit juoksee edeltä??
Taas melkein samanlainen työvuoro , sovittu etukäteen, että myöhästyn 30min ja tulen kahdeksi paikalle. Nyt olin jo aamusta myöhäsemmin liikkeellä. Väsynyt?? Ehkä vähän.
Metsämäkeen saavuttiin sen verta myöhässä,että lämmittely yhdistettiin itse startin kanssa. Eli ei käyty ensin lämmityksessä ja tultu puoleksi tunniksi varikolle vaan lämmiteltiin ja ooteltiin radalla lähtöä.

yksi tsemppaajista!

Valjakko keräili voimia (ja palautteli lämmittelyä) radalla kävellen.
Volttaus meni taas kuin vanhalta tekijältä.

Harskolla ehkä vähän ajatusta jo touhusta, keskittyi hivenen paremmin kuin viimeksi.
Nyt ei laukkailtu. Muutaman kerran huudeltiin kyllä.
Kaverit läksi sen verta reippaammin viimeisen puolikkaan,että perästä tultiin omalla vauhdilla.
Ukko menee kyllä siinä omassa (mukavuusasteen puolella kylläkin!) vauhdissaan niin helpon näköisesti, eikä tolpalla paljoa puhaltele. Nyt tarttis vaan saada kropasta vähän enempi irti, kunto on ihan hyvin kohdallaan.

Toisaalta,kun muistelen Paltsia ja sen tapaa antaa itsestään aina kaikkensa..tai enemmän..yritti liikaa ja jännitti, sekään ei ole hyvä  (pitää tuntea hevonen todella hyvin ja osata lukea sitä, jotta ei "riko" itseään / " juokse loppuun").
Harsko tuntuu vielä ainakin siltä,että se pysyttelee enemmänkin siellä "mukavuusasteella" eli nyt kun saa sen tajuamaan homman juonen, voi säätää vauhteja ja lähtee pyynnöstä (toiveajattelua).
Näinhän sitä toivotaan ja uskotaan. Kaasu, jarru ja vaihteisto pelaa!
Mitattiin Harsko tuossa muutama päivä sitten ja oli 5-7cm takakorkea. OHHOH! Tästä johtuen sen etupää ei pääse/kerkiä alta pois ja rytmi katoaa mahdollisesti heti kun laittaa isomman vaihteen silmään.
Muutan hiukan viikottaista treeniohjelmaa muutamaksi viikoksi ja katsotaan tuoko se sen puuttuvan vauhdin lisän (pienestä kiinni!) opetuslähtöön vai tehdäänkö kotona rauhassa vielä ja pidetään pieni hiittitauko.. Mun on ilo tätä katsella <3

..samaa päivää edelleen!

...eli nyt oli Claran vuoro. Testasin ekaa kertaa ikinä sille kankisuitsia. Jo pelkästään suitsien sovitteluun meni tovi,yhdistelemällä kaksista eri kankisuitsista hihnoja ja kuolaimia, saatiin vihdoin sellaiset,joilla voidaan eka harjoittelu suorittaa. Uudet kankisuitset oli kyllä ihmeelliset mitoiltaan, poskihihnoissa tosi hyvin säätövaroja ja kankihihnat todella lyhyet, oli Claralle liian pieni/lyhyt. Pitäisi muistaa hankkia siis pidempi kankihihna,jotta saadaa Irmelin kankisuitsiin oma hihna takaisin.

Tamma oli alusta asti todella hyväntuntuinen ratsastaa. Aloitin käynnin ja ravin (eli verryttelyn ) kankiohja ihan löysällä. Ei ollut tarkoitus tehdä edes mitään vaikeaa asiaa tällä kertaa.

Muutaman takaosakäännöksen jälkeen jatkettiin työskentelyä sitten jo harjoitusravissa. Tehtiin molempiin suuntiin muutama avotaivutus pitkällä sivulla. Tuli kivasti tuntumalle molemmille ohjille. (nyt kankiohjakin jo pienellä tuntumalla)

On noissa itsellekin taas opettelemista, että osaa olla kädestä edelleen pehmeä, vaikka on enempi ohjia kädessä koko ajan. Ja saada se fiilis oikeanlaisesta kankiohja-tuntumasta. ( Harjoittelua ja toistoja!)

Sitten jatkettiin suoralla uralla kokoamista pieni pätkä- "lepo" ja uudelleen. 

Wau, miten tamma keräsi itseään ja oli energiaa! Tuli hyvä tunne siitä,että voidaan ensi kesänä startata joku A-tason ohjelmakin jo :) Tuskin maltan odottaa..

Laukassa suoristusta, vasemmassa suunnassa ympyränkin avulla. Siinä enemmän vino.

Vähän taidettiin molemmat olla jo väsähtäneitä, kun huokasin ja annoin laukassa edetä, tamma eteni mielellään ja venytti itseään kokoamisten jälkeen.

Tosi tosi tosi hyvissä mielin ekan kankitreenin jälkeenkin!!! Näitä tarvitaan talven aikana kuitenkin vielä "muutamia" lisää.

Super-Clara, kiitos Liisalle kuvien ottamisesta!

Harskolla olikin tyystin vapaapäivä, sai nautiskella omalla tontillaan. Kävin kyllä hiukan "ekstra"paijaamassa sitä päivällä..myönnän. On se vaan niin ihku!

Sain Harrin vielä iltasella mun kanssa käppäilymaastoon mummon kanssa. Pelletti toimi lännenratsuna ja lähin itse Irmelin kanssa ilmansatulaa. Ihanaa ja tärkeää yhdessäoloa. 

Oli kyllä aivan huippu päivä harrastuksineen. Mulla on ihana perhe hevosineen <3

Taas jaksaa ahertaa eteenpäin.

Melkein koko päivä hevostelua!

Oon niin vapaalla ja aion viettää sen pitkälti hevosen selässä, nauttien, ilman aikataulua!! Ja wau mikä ilma koko päivän. Aamulla otin ensimmäiseksi Sirun "käsittelyyn". Halusin sen takajalkoja vähän aktiivisemmiksi ja säilymään tasaisemmalla tuntumalla ja tahdissa. Aika paljon sai herätellä takaosaa ,jää helposti "raahaamaan" sitä perässään ja tuntuma on tyhjä. Pakenee apuja ryntäämällä eli kun tulee hetki jolloin "katkeaa" kokonaan yhteys ratsastajaan,nostaa pään tosi ylös ja ryntää eteenpäin. On yllättävän vahva noissa tilanteissa,ja ollaan käytetty martingaalia siihen apuna. Nyt en laittanut sitä lainkaan ja tällaisia vaikeita yhteyskatkoksia tuli alkuun pari kertaa. Kun hevonen ymmärtää missä ja miten sen kuuluu kulkea, jotta ei saa painetta jalasta/kädestä,kaikki on hyvin! Tämän takia meidän ratsastajien tulisi olla apujen kanssa ja niiden käytöstä erittäin tarkkoja. Kaikkein vaikein asia on opettaa ratsastajalle oikeanlainen tuntuma,jossa ei ole sitä painetta. Ja pääsin tänään nopeammin ja helpommin tähän tilanteeseen mitä viimeksi. Takajalat hereille,mutta ei laukkaa (Siru yhdistää useasti vielä nämä kaksi asiaa toisiinsa), tahti säilyi, oltiin hyvässä tasapainossa, tuntuma pysyi tasaisemmin yllä pidemmän aikaa, kantoi itseään jo paljon paremmin! JEE!

Sitten oli välillä neidin vuoro päästä ratsaille. Ratsastelisi päivittäin,mutta oma aikani ei meinaa joka asiaan riittää, tunteja on edelleen vuorokaudessa liian vähän.
Liisa on tullut Millalle tosi tärkeäksi, kyselee aina välillä millon Liisa taas tulee. Ovat touhuneet yhdessä ponin kanssa, niinkuin tänäänkin.

Ohjasote on uusi asia, mitä Milla harjoittelee jo osan aikaa ratsastuksesta. Käynnissä pysähdyksiä ja kääntämistä. Tämä on tosi tärkeä juttu nyt! Kelaa näitä asioita ratsastuksen jälkeenkin.

Ravia otetaan vielä niin,että kädet on kahvassa. Ryhti ja tasapaino on paljon jo kehittynyt. Olipas kiva katsella kauempaa (linssin takaa) oman plikan ratsasteluja :)
Sit taas itse ratsaille ennen ruokailuja..