Aina on ikävä!

Lähettiin Harskon kanssa lenkille ihan kaksistaan. Vähän huudeltiin alkumatkasta kotio tammoille,mutta hyvin edettiin eteenpäin silti koko ajan. Vastaan ei tullut lainkaan asioita,joista oltais oltu epävarmoja, korvat tötteröllä katseltiin maisemia. Kovasti tarkkailikin ympäristöä,ja varsinkin pitkin ohjin kävellessä tuli aivan äiteensä mieleen. Mentiin sinne minne katsottiin. HÖPSÖ!
Lenkillä otettiin muutama laukkapätkä hölkän ja kävelyn lisäksi. ( Muutan näin meidän treeniohjelmaa, ratsastuslenkeillä laukataan enemmän kuin ennen! Reippaamminkin.)
Aivan loistavan hyvä fiilis, laukka tuntuu laukalta, on säädettävissä koko ajan ja molemmat nautittiin koko sydämestä. Laukkavetojen välissä kävästiin metsässä "samoilemassa"

..ja tuli lenkin aikana jo uudelleen Harskon äitee mieleen. On niissä paljon samoja piirteitä, mutta kuitenkin omanlaisensa.
Hirmu kova ikävä Paltsia, sitä puuttuvaa palasta en saa enää itseeni takaisin. Olen oppinut elämään asian kanssa ihan hyvin, ikävä ei koskaan häviä ja itku tulee helposti edelleen.

Harsko

https://www.youtube.com/watch?v=v7Z6nQNJPiA

Paltsi

Paltsi ja Harsko