Kun kerta lupasin..

Meillä harkkakoulukisat kotona. Ja lupauduin Maritalle jo aiemmin että ratsastan viimeistään siellä jotain jonkun kanssa.
Mitäköhän tuli taas luvattua?!?
Ratsastanut olen ,mutta ei löydy sitä fiilistä. Ei kenenkään kanssa.
Pelletin kanssa on ihana köpsytellä <3
No. Päätin sitten mennä kaikilla kolmella (Clara, Irmeli ja Weera) suorittamaan ja etsimään sitä fiilistä radalta. Harjoittelun määrällä ei nyt pääse kehumaan, oonkohan koskaan mennyt suorittamaan jotain vastaavalla tavalla..? En, koska haluan tehdä itselleni jonkinlaiset tavoitteet,mitkä tulee niiden harjoittelujen kautta... nyt ei ole tavoitteita kuin fiiliksen etsimistä ja tietä eteenpäin.


Claran kanssa menin helppo B:3.
Ratti on niin hukassa vielä ja vaihteisto askellajin sisällä. Paljon rikkeitä, mutta myös kivoja pätkiä.

kuva Anna Savolainen

kuva Maria Leino

Täytyy sanoa,että tästä kyllä tykkään, mutta vaatii tekemistä vielä.

Sit Irmelillä..

Helppo B FEI Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993

kuva Anna Savolainen

Tunne on heti isompi ja tutumpi <3 Irmeli oli tosi väsynyt Jessen ja Elinan hyvän radan jälkeen,kun ei sillä tällaisia päiviä ole juurikaan takana,että koko päivä työllistetään. Teki tähänastisen uran parhaimman radan kuitenkin! Tsemppas ihan täysillä. Ja mää tykkäsin sen asenteesta tekemiseen. Itse hölmöilin samaisen radan kanssa jo aiemmin tänä vuonna Paltsin kanssa ja taas, nyt pari nostoa väärissä paikoissa ja lopputervehdyskin liian pitkälle. Mää en vaan ole tainnut palautua vielä, onttoa tekemistä, keskittyminen harhailee ja miettii kesken radan välillä,et mitä hittoo mää täällä teen...

kuvat Maria Leino

Weeralla sama rata vielä sekoiluineen mitä Irmelin kanssa,mää vaan lähdin alkuradasta jo ratsastelemaan B:3 vaikka piti kenttäkilpailuohjelmaa mennä, ja tämän lisäksi ne samat väärinratsastukset mitä Irmelin kanssa. Marita olis voinut hylätä minut väärinrats.takia,mutta sakotti nostot vaan alhaisemmilla numeroilla. (nostin yhden kirjaimen myöhässä) Keskiaskellajeihin voimaa,mutta muuten tamma suoritti myös kivasti ilman yhteisiä treenejä ja täytyy myöntää,että olin aika poikki jo noustessani Weeran kyytiin,kun ei ole hetkeen ratsastellut kolmea hevosta samana päivänä.

kuvat Anna Savolainen

Mutta MÄ TEIN SEN, mitä lupasin.

En kyllä tiedä vielä mitä seuraavaksi tekis..

Aika näyttää!

Clara helppo B:3 2009 63,40%

Irmeli helppo B FEI Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 65,21%

Weera helppo B FEI Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 64,34%

Hienointa oli,kun pojat suorittivat omat ratansa kunnialla läpi, Jesse meni Irmelillä,mikä ei lapsilla ole se kaikkein helpoin kaveri,  hienosti. Toinen laukka ei onnistunut, mikä tietty poikaa itseään harmitti suunnattomasti. Ja Juuso taas ylitti itsensä jo menemällä kilpailuihin omasta halustaan, laukannut vasta muutamia kertoja ja onnistui toisessa laukassa hyvin!!

                                                 kuvista Marialle taas kiitos.

Tätä mä just tarvitsin!

Kiitti tytöt, mun huippu oppilaat. Kiva päivä takana.

Mietin ilmoitanko tytöt, jaksanko lähteä ja että olenko saanut valmisteltua edes pohjatyön niihin kisoihin kunnolla. Tunnit vetänyt rutiinilla,en niin fiiliksellä nyt pariin viikkoon.
Mutta mennään, näitä me ollaan ootettu ja tähdätty!

 (Sori mamma, mä oisin halunnut sinnekin. Onnea 80v. super-mammalle sinne Vahdolle!)

Kaikki oppilaat tekivät omalla tasollaan hienot suoritukset. Eveliinalle olisin toivonut vielä vähän enemmän tuuria matkaan, mutta nälkäisenä ensi vuoteen.

Huikeeta!

Ihanaa,että Harri lähti Millan kanssa mukaan viettämään päivää mun ja kisatiimin kanssa. 

Ajaminen olis ollut mulle turhan rankkaa. Ja kiva olla rakkaiden lähellä. Millaa pisti ampiainen, mutta ei se tytön päivää pilannut ja jaksoi hienosti olla koko päivän (pienet torkut vaunuissa jossain kohtaa). Niitä ampiaisia on nyt joka paikassa ihan kauheesti.

Tää oli kyllä just sellanen potku, minkä tähän kohtaan tarvitsin. 

Yritän iloita siitä tämän kaiken surun ja tuskan keskellä!

Jos sitä itsekin kiipeisi hevosen selkään, on kroppa ihan jumissa..

                                                                                                                                                                    

Ihanat ystävät,lapset ja mieheni

Takana kaksi sumeeta viikkoa. Työt on tehty, mitkä on ollut pakko tehdä. Ratsastamaan en ole jaksanut. Päivät tuntuu normaalia pidemmiltä ja tuntuu kuin aika pysähtyisi välillä.
Lapset auttaa jaksamaan,peuhaaminen niiden kanssa helpottaa hetkeksi tuskaani.

 Ja onhan tämä koko perheelle iso menetys,yksi perheenjäsenistä on poissa. Eli kaikki suremme omalla tavallamme. Ja yhdessä kokoamme voimat huomiseen.

https://www.youtube.com/watch?v=SC_rHimqaVs

Ihan tajuton ikävä.

Tämä aika on tuonut minulle osan ystävistä lähemmäs ja jotkut vienyt mennessään,kiitos teille, jotka osaatte pysytellä vierelläni, vaikka vain hiljaa olemalla,kun sitä toinen tarvitsee. Olette arvokkaita menettää. Pitäkää huoli toisistanne ja rakastakaa hevosianne!

Arjen irtiotto, kiitos Johannalle. Oltiin lasten kanssa koko päivä Zoolandiassa. Mukava päivä.

voi juma,että pelotti!

Ja illalla vielä paluu arkeen,eli tunninpitoon.. joskus sitä toivoo voivansa irtautua tästä kaikesta hetkeksi kokonaan, näkisi ehkä kodin ja työn toisella tavalla. Millon olen ollut yötä pois kotoa..? (en muista edes)
Vois koittaa tehdä sille asialle jotain.

Tuska mikä laukaisi kirjoittamisen halun

Mun elämä on pysähtynyt nyt kerran, ja tiedän sen nyt mitä jotkut ovat joskus kokeneet,jolloin en ole osannut lohduttaa muuta kuin olemalla läsnä ja kuunnella. Tähän ei kaipaa sanoja.

Pahasta olostani tuli tarve kirjoittaa, mitä tunnen ja koen. Jouduin monta kertaa lukemaan omaa kirjoitustani uudelleen ja uudelleen,en meinaa käsittää, ja hyväksyä sitä tosi asiaa.

Mun sydämestä on viety pala mukana sinne salaiseen paikkaan ja mun on vaan opeteltava elämään ilman sitä palasta. </3
Elän uudelleen ja uudelleen heinäkuun 27.päivää vuotta 2014 ja käyn myös ajassa ennen tuota päivää. Miksi kiusaan itseäni?
Olen saanut niin paljon unelmistani ja tämä kaikki ei enää tunnu miltään. Mihin kadotin itseni?
Kesä 2014 on ollut tähän astisista vuosista hevosten ja perheen,työn ja muun osalta elämäni parasta aikaa,kunnes kohtalo puuttui peliin.
Tiukka viime vuosi takana opiskelujen ja työn merkeissä ja paljon kilometrejä hevosen selässä ja yömyöhään (ei kerennyt muulloin). Ihana perhe taustalla tukemassa. Valmistuin keväällä. Otin talvella Paltsin kanssa tavoitteet,joita kohti mentiin harppauksin. Se Hevonen antoi mulle tosi paljon fiilistä, aivan huikeita!

Mut tää koko kesä räjähti kuin pommi. Ja nyt koitan selvitä tuskastani. Olen asian kanssa niin yksin, En tule koskaan saamaan samanlaista suhdetta johonkin toiseen hevoseen.
Joka kerta kun menen ulos ja katson hevoslaumaan, se tuntuu niin tyhjältä. Ei sieltä kukaan juokse kun viheltää tai tule katsomaan muuten vain mitä minulle kuuluu.
Elämäni Hevonen on poissa. Jouduin hyvästelemään sinut aivan liian aikaisin ja odottamattomasti. Yhteinen matkamme oli ihan kesken vielä.

             

https://www.youtube.com/watch?v=Bad9_83qr6o


              <3 Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän 
                     Yht äkkiä huomaa, se päättyikin tähän. 
                     On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, 
                     ja kaipuu suuri ja sanaton. 
                     En vielä ois tahtonut luopua susta, 
                     jäi ääretön ikävä ja suru musta. 
                     Olit ihana, tärkeä, rakas, 
                     voi kumpa tulisit takas. <3

 

                                                     kuvan ottanut Anna Savolainen