Pahasta olostani tuli tarve kirjoittaa, mitä tunnen ja koen. Jouduin monta kertaa lukemaan omaa kirjoitustani uudelleen ja uudelleen,en meinaa käsittää, ja hyväksyä sitä tosi asiaa.
Mun sydämestä on viety pala mukana sinne salaiseen paikkaan ja mun on vaan opeteltava elämään ilman sitä palasta. </3
Elän uudelleen ja uudelleen heinäkuun 27.päivää vuotta 2014 ja käyn myös ajassa ennen tuota päivää. Miksi kiusaan itseäni?
Olen saanut niin paljon unelmistani ja tämä kaikki ei enää tunnu miltään. Mihin kadotin itseni?
Kesä 2014 on ollut tähän astisista vuosista hevosten ja perheen,työn ja muun osalta elämäni parasta aikaa,kunnes kohtalo puuttui peliin.
Tiukka viime vuosi takana opiskelujen ja työn merkeissä ja paljon kilometrejä hevosen selässä ja yömyöhään (ei kerennyt muulloin). Ihana perhe taustalla tukemassa. Valmistuin keväällä. Otin talvella Paltsin kanssa tavoitteet,joita kohti mentiin harppauksin. Se Hevonen antoi mulle tosi paljon fiilistä, aivan huikeita!
Mut tää koko kesä räjähti kuin pommi. Ja nyt koitan selvitä tuskastani. Olen asian kanssa niin yksin, En tule koskaan saamaan samanlaista suhdetta johonkin toiseen hevoseen.
Joka kerta kun menen ulos ja katson hevoslaumaan, se tuntuu niin tyhjältä. Ei sieltä kukaan juokse kun viheltää tai tule katsomaan muuten vain mitä minulle kuuluu.
Elämäni Hevonen on poissa. Jouduin hyvästelemään sinut aivan liian aikaisin ja odottamattomasti. Yhteinen matkamme oli ihan kesken vielä.
https://www.youtube.com/watch?v=Bad9_83qr6o
<3 Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yht äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.
En vielä ois tahtonut luopua susta,
jäi ääretön ikävä ja suru musta.
Olit ihana, tärkeä, rakas,
voi kumpa tulisit takas. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti