Ihanat ystävät,lapset ja mieheni

Takana kaksi sumeeta viikkoa. Työt on tehty, mitkä on ollut pakko tehdä. Ratsastamaan en ole jaksanut. Päivät tuntuu normaalia pidemmiltä ja tuntuu kuin aika pysähtyisi välillä.
Lapset auttaa jaksamaan,peuhaaminen niiden kanssa helpottaa hetkeksi tuskaani.

 Ja onhan tämä koko perheelle iso menetys,yksi perheenjäsenistä on poissa. Eli kaikki suremme omalla tavallamme. Ja yhdessä kokoamme voimat huomiseen.

https://www.youtube.com/watch?v=SC_rHimqaVs

Ihan tajuton ikävä.

Tämä aika on tuonut minulle osan ystävistä lähemmäs ja jotkut vienyt mennessään,kiitos teille, jotka osaatte pysytellä vierelläni, vaikka vain hiljaa olemalla,kun sitä toinen tarvitsee. Olette arvokkaita menettää. Pitäkää huoli toisistanne ja rakastakaa hevosianne!

Arjen irtiotto, kiitos Johannalle. Oltiin lasten kanssa koko päivä Zoolandiassa. Mukava päivä.

voi juma,että pelotti!

Ja illalla vielä paluu arkeen,eli tunninpitoon.. joskus sitä toivoo voivansa irtautua tästä kaikesta hetkeksi kokonaan, näkisi ehkä kodin ja työn toisella tavalla. Millon olen ollut yötä pois kotoa..? (en muista edes)
Vois koittaa tehdä sille asialle jotain.