Muutoksia ja uutuuksia luvassa

Weera lähti myyntiin,se on minulle tuonut sen mitä tarvitsin. Itsellä ei vaan ole energiaa sen myymiseen,enkä saanut motivaatiota sen ratsastamiseen, tavoitteet oli jossain muualla jonkun toisen kanssa. Missä, niin sitä en tiedä vielä itsekään. Toivon koko sydämestäni,että tamma löytää ja saa arvoisensa kodin. Ja kuulisin/näkisin kisatuloksia tulevina kausina. On se hieno ja antoi minulle paljon fiiliksiä!

On maanantai, pojatkin kotona koulusta,koska oksentelivat lauantai-illan. Saavat kerätä voimia vielä tämän päivän. Terveiltä kyllä vaikuttavat! Itse en ole voinut pahoin ,ainakaan vielä.. mutta mä sairastankin aina niillä harvoilla vapailla pari kertaa vuodessa..

Silti kauheen saamaton olo, sellanen "mietintämyssy" päässä koko ajan. Pakolliset hommat viuhdoin jo aamulla, hommia olis lisää kyllä,kun sais vaan aikaseksi.

"Päivänsäde piilossa"

https://www.youtube.com/watch?v=0zNTbvldjUM

Oon tehnyt muutamia suunnitelmia ja päätöksiä koskien arkeani, työtäni, perhettäni.. jätän vielä paljastamatta.. On ollut aikaa miettiä asioita monelta kantilta.
Mitä loppujen lopuksi tässä työssä tarvitsen? Millaisia hevosia, kuinka monta? Onko tarvetta ponille/poneille?

Tänään kaikkiaan kolme rats.tuntia ,joista yhden ryhmän kanssa maastoon. Sain nauttia tamma-mamman kyydistä ilmansatulaa, <3 PELLETTI <3

(nämä kuvat otettu tamman 23v. päivänä)

Erikoisesteitä..

Clara näytti niin vimpulalta ja hankalalta hypättävältä eilisellä tunnilla,joten päätin itse kerrata sen kanssa tänään samoja tehtäviä ja välejä.
Vasemmalle tuli linjaan ravissa suoremmin,vesimatto jälkimmäisellä esteellä, neljän laukka-askeleen väli.

Oikeassa suunnassa tultiin laukassa pystylle,josta neljän laukka-askeleen väli okserille,jossa myöhemmin tynnyrit alla. Tässä oli hankaluuksia suoraan ratsastamisessa,lähinnä ekalla esteellä hypyssä ja hypyn jälkeen työntyi vasemmalle. Lähestyminen tehtävään onnistui,ja homma parani loppua kohden, vaikka itsellä karkaili silmä nähdä oikea ponnistuspaikka pystylle,kun jäi niin jalan taakse.
Tässä tammassa on vielä hiomista,epävarma ei ole erikoisemmillekaan esteille,mutta vimpula sekä roikkuu välillä ohjalla. Lisää voimaharjoittelua. Toivottavasti päästään laukkailemaan talvella lumihankeen :)

Tässä jäätiin hieman katsomaan niitä tynnyreitä ennen hyppyä ja hypyssä, mutta on tämä kyllä ratsastettavissa erikoisillekin ;) Itse vaan pitäisi muistaa olla hereillä!

                                                                 Loppukeventelyä

Sitten melkeinpä perään Irmelillä samaiset harjoitukset, melkeinpä samalla kaavalla. Onpas tää suora ja helppo sillä tavalla! Itse "rojahdin" hypyissä välillä liian eteen ja polvi puristi. Siellä oli liikaa aikaa hypyn aikana (vrt Claraan). Jokseenkin Irmeli tuntui alusta asti vähän väsyneeltä, tehtävät sujui siihen nähden hyvin ja pääsin lopettaa hyvillä mielin. Rytmin säilymiseen tämän kanssa pitää kiinnittää huomiota, jotta tehtävät helpottuu. Irmeli oli tarkka jaloistaan hypätessään ekaa kertaa erikoisesteet, mutta ei ollut epävarma hypätäänkö. Tää tais ollakin ihan eka kerta Irmelin kanssa vesimattoa ja tynnyreitä ;) Lisää erikoisia vaan niin tamma vetää vatsan ylös, hyppää pyöreämmin. Kiva treenikaveri kaikilla tavoilla!

Kiitos kuvaajalle Iitulle, ahkera tettiläinen. Mä oon päässyt tekee itse vähän noita rästihommia,ja ottamaan toisaalta rennommin,ei ole tarvinnut juosta koko päivää pää kolmantena jalkana ja mikä parasta : tehnyt ruokaa ja syönyt sitä!

Haasteita arkeen!

Tää on niiiin mun juttu! Haluan ratkoa ongelmia,oon niitä ratkonut ennenkin. Ongelmat on tehty ratkottaviksi. Työtunteja muutama päivässä lisää...
Sain asiakkaakseni eestinhevosruunan, jolla käytösongelmia sekä maasta käsittelyssä että ratsain. Ja plussana ois opettaa laukannostot ja estehyppelyä.

HARSKO uuden kamun kanssa

Joo-o, onhan sitä tullut helpompiakin tapauksia vastaan. Sitkeä kaveri kysymään arvojärjestystä, kumpi johtaja, johon luottaa.     

                                                                                                       

Irtohypytys meni huikeen hienosti sunnuntaina, hypytettiin, kun kuja oli jo valmiiksi rakennettu varsoja varten. Tällä harjoituksella näen miten hyppää ilman ratsastajaa, löytyykö miten laukkaa ja ylläpitääkö sitä. Wau, tätä on varmasti joskus tehty sen kanssa, ei ongelmia. Ja tykkäs siittä touhusta!   

                                                                                           

Sit eilen,maanantaina sain heti ratsastuksen alussa hurjat pukitus-sessiot. Muut hevoset söivät tarhoissa päiväheiniä ja ilmeisesti se otti ruunaa sen verta aivoon,että kun pyysin selkään noustuani sitä liikkeelle,ensin ei tapahtunut mitään ja kun pyysin reilummin ni sit lähettiin. Selkeästi yritti saada minut alas selästä, epäonnistui isosta yrityksestä huolimatta. Kulki muutenkin koko ajan jarru päällä eli ei omalla moottorilla. Tein siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, vaikka alunperin oli toiset suunnitelmat.. Johtajuutta kysytään edelleen.

No, päätin,et hevosen pitää ensin kunnioittaa minua maasta ja sit vasta nousen uudelleen kyytiin. Tiedossa juoksutusta,katotaan kuinka kauan..nyt ensimmäistä kertaa sattuu itselleni sellainen hevonen vastaan, minkä kanssa olisi kiva ja hyödyllistä pyörittää siellä pyöröaitauksessa. Juoksutuksessa "pelleily" jatkui ja oltiin molemmat urheilusta hikisiä. Ei lähde pyynnöstä eteenpäin vaan kääntyy kohti tai painuu kulmaan, jossa kääntää perseen kohti. Laukat ei onnistu vielä niinkuin toivoisin, ravi ja käynti lopulta sujui hyvin ja niihin siirtymisiin olin tyytyväinen.

Huomenna uusiksi, katsotaan aloitetaanko homma taas alusta..

Tuntihevonen ja mun treenikaveri

Meinaa iskee kova suomenhevos-kuume, en malttais oottaa, että varsat on edes neljän niin voi tehdä niitten kans jo enemmän. Jos eteeni osuu joku putte mikä vie jalat alta ja se sattuu vielä olee markkinoilla --> Se on MUN!
Oon saanut motivaatiota ratsastukseen, iso kiitos Tiinan! On tuonut mulle ratsutettavaksi tähän muutaman kerran viikossa yhtä norjalaista mikä ei käänny ajaessa oikealle vai olikohan se vasemmalle vai ei kumpaankaan suuntaan. Selässä on käyty, mutta ei varsinaisesti ratsastettu. Arka ja säntäilee tilanteissa.
Nyt olen jo ratsastanut käyntiä ja ravia irrallaan kentällä ja se kääntyy,taipuu ja säntääkin enää tosi harvoin. Voisin kävellä tämän kanssa vaikka kuinka ja kauan, Paltsilla oli kanssa hieno käynti! <3

Viljami 5v.

Tänään nautin ratsastamisesta, siinnä oli jotain mitä olen odottanut. Alan pitämään Clarasta koko ajan enemmän ja enemmän,ja olenhan siitä alusta asti pitänyt erityisen paljon. En vaan ole löytänyt motivaatiota sen eteenpäin viemiseen, en ole laittanut mitään tavoitteita sen suhteen. Siinnä sivussa hölkötellyt lasten ja osaavampienkin tunneilla, tosi selväpäinen nuori! Nyt tamma jo juttelee mulle ja nappulat herkistyneet. Mutta siinäpä sitä ollaan,kun työkaveriksikin siitä ois sekä oiva ystävä viedä pihanurkilta johonkin muihinkin karkeloihin, miten yhdestä hevosesta voi riittää kaikkeen. Mikä on reilua hevosta kohtaan ja mikä minua itseäni? Ja mitä mä haluun?? Faktahan on että ilman tavoitteita,en kehity. Se menee vain tuntihevosten läpiratsastamiseen sitten vaan.

                                                                         
                                                                            Clara

 Hyppäsin Claralla niin,että Jesse nosteli esteitä ja muutti leveyksiä ja Juuso taiteili kameran kanssa. Pojat on kyllä ihan parhaita treenikavereita,kun sattuu se oikea hetki! Tsemppaavat ja näkevät virheitäkin jo.

                                 
                                                             Jesse tsemppaa!

                                           

...kai sitä vois johonkin estevalmennukseenkin eksyä, tulis kotiläksyjä mukaan kotiin ja harjoituksiin..Ehkä ois sen aika.
Meillä on taas huomenna synttärisankari. Jesse jo 10v. Hui, sit minunki tarvitsee olla jo aika vanha!

Ratsastin Weerankin vielä iltatuntien jälkeen. Meinaa väkisin keretä pimeys ennen kuin olen hommat saanut valmiiksi. Valkoiset aidat näkyy hämärässäkin hyvin,että tietää itekin missä rajat kulkee ;)
Joskus sitä toivoo kyllä löhöilevän ennemmin sohvalla viltin alla lapset ympärillä ,eikä yrittää tehdä liikaa yhden vuorokauden aikana. Nää on valintoja ja nyt niitä pitäis taas tehdä.koska se tuntuu ajankohtaiselta.

Yhden unelman täyttyminen

On kulunut kaksi vuotta siitä,kun yksi haaveistani toteutui.
Sain paljon toivomani tyttövauvan 14.9.2012. Pojat toivoivat pikkuveljeä,mutta Millan syntyessä heidänkin sydän suli.
Sinä kesänä perheemme kasvoi myös hevosvarsoilla. Paltsin Harsko, HM-Honey ja Peltsin Kultsi.
Odotusaika oli itselläni helppo ja ihanaa aikaa.Nautittiin tammojen kanssa isoista masuista ja pystyin silti ratsastamaan (kevyemmällä kaavalla tosin)..

 ...ja tekemään muutenkin hommani melkeinpä loppuun asti. Yhden kengityskerran kävi ulkopuolinen tekemässä eli ei tarvitse raskausarpia ihmetellä ;)
Me ihmiset ollaan kyllä ihmeellisiä. Aina kun jotain saadaan, halutaan taas jotain lisää.
Hevosia, lapsia, ammattitaitoa, autoa, maneesia ja tätä vois jatkaa loputtomiin.
Nyt ajatellen kahta vuotta taaksepäin, on tapahtunut paljon hyvää ja jotain aivan kamalaakin. Mutta kokonaisuudessaan on tapahtunut paljon pienessä ajassa ja nyt oli/on mun aika olla hetki "paikallaan".
Eilinen päivä oli aivan mielettömän ihana! Ympärillä olevat ihmiset aidosti iloisia ja leikkimielisiäkin. Järjestimme porukalla pukuratsastuksien ohessa myös oheisohjelmaa Hevostiimin Hevonen on hyvä ystävä-tapahtumana. Kaiken tämän kruunasi Millan ensiesiintyminen ponin selässä Prinsessa Ruususena, äidin ja muiden vierailu, Tatjanan onnittelulaulu Millalle, Jennyn ja Annan supermakeehuippuhienokakku ja kaikilla kivoilla ohjelmanumeroilla, ja aidolla välittämisellä mikä tapahtumassa huokui. Toivon että muillekin jäi päivästä samanlaisia tunteita!
Tämä oli taas niitä päiviä, joita toivoo tulevaisuuteenkin lisää.

Prinsessa Ruusunen

                                     Huippuhyväsupermakeenhieno ja hyvänmakuinen kakku

Nyt, tänään sunnuntaina hyvästelin ratsain hienon hevosen, Millan. On antanut minulle mahtavia kokemuksia sekä ollut loistava työkaveri. Haikeeta, mutta Milla on niiiin ansainnut jo eläkepäivänsä.
Se, mikä oli hienoa tässäkin, sain fiiliksen muutaman keventely-kierroksen jälkeen,että edelleen Milla ois valmis suorittamaan pyydettyjä asioita mielellään ja tuntui tosi notkeelta. Tunteja pidettäessä olen välillä ajatellut toisin. "Kuiskasin korvaasi salaisuuden ja kiitoksen" <3

Suoritin Millan kanssa keväällä ratsastuksenohjaaja-kouluratsastusnäytöt hyvillä arvosanoilla, parin hassun harjoituskerran jälkeen. Tämä ehkä kertoo jo monelle hevosen halusta suorittaa! Koetan saada videokoosteen niistä radoista tänne myöhemmin. Kiitos ja kumarrus tälle upealle hevoselle!

Jatkettiin sunnuntaita varsojen ajolla, jota ei oltu vähään aikaan tehty eli kerrattiin aivan alkeita. Liisa toimi ohjissa ja mää urheilin. Hienoja hevosia kasvamassa meillä,tykkään. Ja molemmat aivan omanlaisia persoonia <3

Harsko

Kultsi

...ja sit vielä isolla ryhmällä maastoon ,Claran kanssa ,nauttimaan syksyn upeista maisemista ja ilmasta. Näin se sit taas päivä menikin. Herkuteltiin illalla vielä Millan synttäriherkkuja, kun kummitäti kävi kylässä <3 Kyllä nyt on herkuteltu kaksin käsin. Ähky.

Kuninkaalliset 2014

Jokseenkin haikea olo lisääntyy,kun kisat joita jossain vaiheessa odotin todella paljon,ovat nyt tässä ilman sitä odotusta enää. Se halu näyttää mihin oltais voitu kehittyä. Oltiin niin porauduttu yhteen ja tunsin miten tamma halusi suorittaa aina parhaansa ja ehkä mun takia vielä. Pääsenkö ketään hevosta enää noin lähelle?


Perjantaina kävästiin Liisan ja Millan kanssa katsastamassa 3v. sekä hiukan pyörimässä muuallakin.

Sain illalla itseni innostumaan esteistä, en edes muista millon oisin viimeksi hypellyt. Jesse nosteli puomeja,piti hyvän treenin ja Juuso oli kameran kanssa ottamassa muutaman todistusaineiston. Ja nyt oli fiilistä mukana <3 Jes.

Lauantaina kuninkaallisiin uudelleen, nyt kuskaan tyttöjä hyppäämään.

Vähän jännitti nähdä ihmisiä,jotka saattavat tulla kyselemään kuulumisia, vaikea paikka itselleni edelleen. Sain pidettyä itseni koossa, vaikka tunne sisällä oli kuin joku oisi kääntänyt puukkoa haavassa ja se olisi lähtenyt uudelleen vuotamaan.
Tytöt hyppäsivät hienosti toiset aluetason kisansa ja nyt derbykentällä ison yleisön edessä. Olisi pitänyt osata iloita enemmän Annan sijoituksesta!!

Koulukisoja en pystynyt menee seuraamaan,kiinnostus oisi ollut kova, mutta ei ole vielä voimia siihen. Paha olo, tuska ja ikävä kasvaa.
Katsottiin toinen esteluokka vielä heppojen ollessa tyytyväisiä autossa heiniä mussuttaessa. Kierreltiin varustemyyntikojuja. Jotain tarpeellista ostinkin, kun vihdoin muistin..kiitos Liisan, joka muistuttamassa jalustinkumeista ja muusta.
Hienoja suomenhevosia Suomenhevosen-päivänä, liputuspäivä.

Sunnuntaina en enää mennyt paikan päälle katsomaan. Kuvia vain ihailin kotona. Jospa ensi vuonna olen jotenkin jollainlailla osallistumassa karkeloihin..

Katsoin viimeisen lähetyksen Ratsastuksen MM-kisoista. Kuva on otettu aiemmin samoja kisoja seuratessa areenalta omasta katsomosta parhaan seuralaisen kera <3

Nyt maanantaina tätä kirjoittaessa loppuun,on jälleen tullut surullisia uutisia. Yksi hienoista Suomenhevosista on poissa, Jaime. Tiedän ja tunnen tuoreena vielä omatkin kokemukseni,kaikki kuohahtaa pinnalle niin pienistäkin asioista. Toivotan tuulen mukana voimia Rosalille. <3 en pysty vielä lohduttamaan muita ,tällaisen menetyksen kokeneita, sanoilla,että aika tuo helpotusta..