Ratsastelua niinkuin ennenkin

Yhdistelin muutaman tunnin,joten tänään ei ollut kuin yksi ryhmä,ja vain kaksi ratsastajaa..eli ratsastettavia riitti. Enemmänkin oisin voinut ratsastaa,yhden tai kaksi,mutta vuorokaudessa loppuu tunnit kesken. Milla rajoittaa tekemisiä osan päivästä (ihanalla tavalla kylläkin!), tytön päiväunien aikaan ratsastin Maikin ja seitsemän jälkeen vielä Claran ja Irmelin.
Tallin ja ruokinnat pystyn plikan kanssa hyvin tekemään, pari kaviookin kenkäämään, mutta ratsastaminen on yksi niistä asioista jota en pysty tekemään.
Maikki hivenen pudottanut ylimääräisiä kiloja hölkkäillessään tunneilla, vieläkin on mistä pudottaa. Tää hevonen miellyttää hirmusesti mun silmää ja selässä se tunne voimistuu. Kiva ,energinen hevonen.
Jaksoi paljon paremmin kuin mitä sillon kun viimeksi menin,kun tuntui että puhaltaa jo kun olin hetken kävellyt ohjastuntumalla.

Claraa ratsastin eteen alas ja selän rennoksi. Sen liikettä useat ratsastajat selässä vähän "säikähtää",ja jää pitelemään ohjista. Haluaisin että hevonen säilyttäisi kuitenkin moottorin eikä rupee sipsuttaa,koska ratsastajat eivät kaikki pysty istuu sitä. Tääkin oli tosi positiivinen, viimeksi paljon jäykempi.
Fiilikset jatkui Irmelin kanssa,menin ilmansatulaa kysellen,kuulostellen omaa kroppaani. Ja tää jos mikä teki hyvää!! Oon manannut mun vasenta jalkaa jo jonkin aikaa,enkä oikein tiedä missä se mättää. Se on vaan jotenkin holtiton. Mutta nyt sain kipupisteen,jonka avulla pääsin paikantamaan sen jumin. Tarttiskohan sille sit tehdäkin jotain??
Irmeli oli tosi reipas,mentiin isosti eteen ja siirtymisiä askellajien välillä. Tuntuma oli kevyt ja pääsin keskittymään just olennaiseen eli itseeni!
Ilta oli hieno, tähtitaivas ja kirkas kuu. Nyt sain ladattua akkua.
On tää se mun juttu <3 pitää vaan ratsastaa niin se into ja motivaatio tulee, nyt uskon siihen. On vaan niin hyvä fiilis nyt, mutta katotaan kuinka huomenna noustaan, en ole hetkeen kolmea ratsastanut samana päivänä tällä tavalla..

Ihmiset on petollisia!

Muutaman päivän olen jo pyörittänyt asiaa mielessäni, en voi vaan käsittää niitä ihmisiä,jotka pystyvät tekemään toisille noin.
Olen mennyt tässä asiassa eri rooleihin, ajatellut toisten näkökannasta ja silti jää vastaus saamatta..mikä meni pieleen? Saan vastaukseksi vain oman sinisilmäisyyden ja luottamuksen tuntemattomiinkin ihmisiin.
Tahtoni auttaa ja rakkaus hevosiin sokeutti.
Kaikkia ihmisiä tulisi epäillä jostain,omistaan pitäisi taistella ,ja minä, joka haluaa uskoa hyvään,kaikki järjestyy ja halun antaa ihmisille mahdollisuuksia sekä auttaa,..
sitä käytetään hyväksi!

Ratsutukseen tuotiin hevonen, päätettiin kesken koulutusjakson,että ei me halutakaan ostaa tätä ja asiat muuttuu. Ja koska me ei ostetakaan tätä niin ei me sulle tätä koulutusta sitten maksetakaan vaan se omistaja hoitaa ne viulut. Onnea vaan.
Tein kyllä ihmisten kanssa kirjallisen sopimuksen, josta vielä joustin maksujen suhteen.( Koska haluan ymmärtää ihmisiä joilla on tiukkaa,en aina itsekään pyöri seteleiden keskellä.) Tästä työstä mun kuuluisi kuitenkin se palkka itselleni tehdä, mutta..
Toisin kävi. Mikäli ihmisillä jo valmiiksi ulosotossa laskuja, ja merkinnät luottotiedoissa,he eivät häviä tällaisten sopimuksien rikkomisessa mitään. Puhelimeen sanotaan vaan että voivoi.
Pidin itse sopimuksesta kiinni 1,5kk, ja lisäksi hoidin hevosen kaviot kuntoon. Okei, olen tyytyväinen tekemääni työhön,mutta ei voi sanoa,että tästä jäi hyvä mieli.
Takkiin tuli,tai voisinhan lähteä tästä käräjillekin, mutta en ole tällä hetkellä henkisesti niin voimissani,että jaksaisin.
Minä pystyn elämään tämän asian kanssa,mutta ihmettelen suuresti näitä ihmisiä,että miten ne pystyy. Ja hevosparka.
Tällaisten ihmisten täytyy olla aivan tunteettomia itsekkäitä sikoja. Eikä tämänlaisilla ihmisillä kuulu olla edes eläintä,josta kuuluu ottaa vastuuta.
Miten jatkossa? Olen ensimmäisenä käsi ojossa,että rahat tähän ja sit alan töihin, näin se vaan menee nykypäivänä! Nii-i.

JIPIII!

Haettiin Alvaro , 7v eestinhevonen. Oltiin henkisesti valmistautuneet lastaamaan hevosta kaksi tuntia, mutta tämähän käveli hienosti autoon ja matkusti. Tässä ensimmäisiä hetkiä kotona, se oli hirmu onnellinen, melkeinpä vallattoman lapsen näköinen, kun laskin se isolle pellolle Akua moikkaamaan. Mulla on vahvasti se tunne että tää on hyvä juttu <3

Tänään mentiin lasten tunnilla ilmansatulaa,mikä sujui todella hienosti. Kaikki uskaltautui ravaamaan,vaikka ratsastuskertoja osalla tosi vähän. :)

Pojat oli myös siinä tunnilla ja kamera oli jäänyt talliin, joten otin sen tuntienpitoonkin mukaan.. Juuso meni Maikilla ja Jesse Akulla.

Sit perheen kanssa yhteistä aikaa (napostellen karkkia) musiikin viihteen parissa, Vain Elämää ja Tartu Mikkiin. <3

Huippukivat tunnit ja pohdintoja

Olipas kirpakan tuntuinen keli aamulla,piristi kivasti heti aamutallissa. Lapsukaisten kanssa pihalla jo ennen yhdeksää,tai no,..itse tein ohessa hommia ja pojat peuhas Millan kanssa. Aamupäivät voi onneksi suorittaa välillä lastenkin ehdoilla, kyllä ne hommat odottaa silti,ei ne katoa mihinkään. Elämä on täynnä valintoja, joskus kipeitäkin sellaisia.

Työstin yhden tuntihevosen kanssa taas päivällä, minkä jälkeen kaipasi molemmat suihkuun. Se on kiva pätkissä, mutta ei jaksa kauan ylläpitää pyytämääni moottoria. Tunneilla liikkuu puolella teholla koko ajan,eikä käytä kunnolla itseään. Tää olis niin hieno hevonen, kun vaan napsahtaisi into itselle, laittamista ois, mutta mä en vaan löydä sitä intoa/motivaatiota näihin todella. Ja kuitenkin näistä suurin osa on tarkoitettukin asiakkaille, ei itselleni. Äh,vaikeeta.

Nyt on syksyn kelit ollut kyllä tähän asti ihan huikeet, niistä ei ainakaan voi valittaa. Mutta vielä kerkiää tulee monen viikon kuramössökelit..

Tunnit illalla sujui suunnitelmien mukaan ja pääsin tavotteisiin. Oon jo jonkin aikaa päässyt joidenkin ryhmien kanssa tunnin tavotteisiin,joten olenko vaatimaton?! Eli vaikeustasoa nostettava,kun ratsastajat kehittyneet :) Ja sehän on hieno juttu! 

Mitä enemmän näillä tuntihevosille itse ratsastan ,niin sitä enemmän myös haluan ,että myös oppilaat oppivat niitä ratsastamaan oikein. Joskus sisälläni sauhuaa ajatus, miten tunnilla hevosia "koulutetaan väärin". Ja tiedän mikä työ on seuraavana päivänä itselläni edessä,ylitöitä. Haluan että hevoset pysyvät herkkinä ja reagoivat apuihin. Jokainen meistä kouluttaa hevosta joka kerta omalla ratsastuskerrallaan, se on ikävä tosi asia. Hevonen haluaa pois paineesta, mutta mikäli painetta on koko ajan, se turtuu siihen. Ja painettahan me annetaan pohkeilla, käsillä, istunnalla ja äänellä,ja tämän lisäksi vielä keinotekosilla avuilla kuten raippa tai kannukset.

" Ratsastajan ensimmäinen tavoite on oppia ratsastamaan häiritsemättä hevosta siten, että hän istuu satulassa rennosti ja tasapainossa, pitää tasaisen kuolaintuntuman ja kykenee pitämään pohkeensa kiinni hevosen kyljessä. Vasta tämän opittuaan ratsastaja voi alkaa ohjata hevosta siten, että auttaa tätä."

Viikonloppu hurahti vauhdilla!

Lauantai-aamu alkoi toisin kuin olin suunnitellut, NUKUIN POMMIIN. Onneksi tytöt tuli jo (klo8) todella ajoissa kunnostamaan hevosia ja laittamaan kisavarusteet kuntoon ja autoon, kuinkahan kauan olisin muuten nukkunutkaan.. Ampasin ylös,kun kuulin auton pysähtyvän pihaan. En ole hetkeen niin nopeasti rynnännytkään talliin,koska inhoan tällaisia aamuja.
Liikkeelle lähettiin ihan hyvissä ajoin kuitenkin, vaikka uusimmat söpöläiset perheenjäsenet hidastikin lähtöä tekemällä tarpeita sisällä aivan vääriin paikkoihin.
Nämä söpöläiset haettiin torstaina ja siitä lähtien tullut nukuttua hieman huonommin, ensin olivat niin peloissaan,että piti pitää hyvänä ja totuttaa ne uuteen kotiinsa. Ja nyt kun ovat kotiutuneet, herättelevät hyppelemällä päällä, kehräämällä korvan juuressa tai varpaiden metsästyksessä. Vielä kun sais nää tulevat hiiritytöt täysin sisäsiisteiksi. Mut on nää kyllä ihania Mirri ja Milli. <3

Hyppäsin asiasta, eli lauantaina Merjan Tallilla oli Even muistokisat (rataharjoitukset) joihin halusin joitain meidän tallinväestä viedä hyppäämään Even muistoluokkaan. Ihana nähdä Eveliinan perhettä, vaikka toisaalta jännitinkin. Tekee niin kipeää ajatellakin toisen tuskaa, ja menetystä.

Tunteikas päivä, takasin ajellessa toinen hevosista rymisteli autossa,vaikka ajettiin kurviin tosi varovaisesti ja hiljaa. Pysähdyttiin heti tarkistamaan ja oli horjahtanut jostain syystä pyllylleen. ei tässä mitään ihmeellistä sattunut, hevoselta oli kenkä irronnut ja toisessa jalassa pieni polkeama, ja pääsi heti omin avuin ylös. Mutta itse otin sen yllättävänkin raskaasti. En olisi pystynyt enää siitä autoa ajamaan,onneksi Harri oli mukana. Syke nousi sataan jo kun nousin autosta tarkistamaan tilannetta, sit se oli jo miljoona,kun huomasin sivuoven venksahtaneen, siinä tärinässä sain sen auki ja samassa hevonen ponnisti takaisin jaloilleen. Kun huomasin että kaikki oli kunnossa, sain kauhean tutinan ja jalat meni ihan veteläksi, itkuakaan ei voinut enää pidätellä. Heinäkuussa saadun haavan, ja siitä tulleen arpeni kanssa joudun elämään ja se aukeaa välillä niin kipeästi </3

Karsinat odotti siivoamista,mikä tässä olotilassa terapiaa. Sain muutaman hassun ja epätavallisen puhelun siinä päivän aikana. Liikutin vielä kolme hevosta ja päivä venyikin aika pitkäksi.
Yksi ratsastettavista hevosista oli minun uusi työkaveri, ylläpidossa meillä toistaiseksi, suokkitamma "Maikki". Maikki on innokas tekemään töitä, helposti kiireinen. Laukka on sen vahvuus.

Illalla vielä hetki itselleni ja ajatuksilleni. Voi Paltsi miten kaipaan sua  <3

Lauantaipäivä oli tunteiden vuoristorataa laidasta laitaan, niin sunnuntaina lähdettiin pienelle retkelle,josta voi olla jotain kotiin tuomisiakin. Jännää!
Nyt heräsin aikataulussa ja sain hommat kutakuinkin tehtyä ennen lähtöä. Onneksi ei tarvitse itse ajaa,voi tehdä ajatustyötä rennosti matkalla. Kiitos kuskille ja muillekin retkeilijöille.
Kotona odottikin uusi asukas, minkä Harri oli ottanut vastaan. Harsko sai talveksi painikaverin eli toivottavasti jätkät tulee hyvin juttuun, rauhalliselta ainakin nyt ilmapiiri näyttää. :)
Iltapuuhien lisäksi liikutin vielä ratsutuksessa olevan hevosen selästä ja Irmelin liinassa.
Molemmat jätti hyvän fiiliksen!

Nyt maanantaina (poikien syyslomaviikko) on tehty päätöksiä ja katsotaan mihin ne johtaa. Perjantaina muuttaa yksi uusi kaveri meille ja toivotaan että saisin siittä työkaverin itselleni jonkin ajan päästä.

Russelin ratsastuksen lisäksi menin yhdellä tuntsarilla, sellasta ihan perusläpiratsastamista,paremmin jalan eteen molemmille ohjille ja suoraksi. Tällä tuntsarilla mäkin tykkään ratsastaa, siit löytyy kuitenkin pyydettäessä vaihteita.

Nyt oli hieman toispuoleinen, ja koetti juosta alta pois. Loppua kohden parani, kunnes molemmat väsähti. Pitäs keretä enempi menee näillä,ihan perusjuttuja (ulko-ohjalle!)
Kiitos Eveliinalle kuvaamisesta ja hevosen laittamisesta.

Illan lasten tunnit sujui oikeinkin mukavasti normaalia pienemmissä ryhmissä. Taitavia junnuja!

"Reissusta rähjääntynyt"

OHHOH, kylläpäs noilta lapsukaisilta löytyy virtaa peuhata vuorokausi. Se vauhti loppui vasta automatkalla, hiljaisuus ja kohta uni otti voiton. Ajatustyötä kotimatkalla.
Itsekin aika ryytyneenä en mennyt edes tallia "tarkastamaan" enää illalla vaan iltatouhujen jälkeen makoisille unille omaan sänkyyn <3
Viihdyn kotona niin että en oikeastaan kaipaa tällaisia reissuja, mutta olen niin työhullu (pojat haukkuu aina hevoshulluksi , jostain kumman syystä!) että touhun koko ajan jotain ja perhe jää vähemmälle huomiolle. Ja kun nämä hommat ei lopu täällä tekemällä, aina siirtyy jotain huomiselle.
Ja toisekseen, kun näiden toteuttamiseen täytyy nähdä vaivaa ja järjestelyjä.
Mutta oli meillä hauskaa, vuorokausi meni nopeasti!

Tänään eli lauantaina paluu arkeen ja totuus reissun seurauksista odotti --> olen ylirasittanut polviani juostessani "vuorokauden" laivalla rappusia "ees sun taas" 2v. tyttöni sylissä. Nyt käveleminen on vaikeeta ja kyykkiminen tekee kipeää, polviin kertynyt nestettä. On tämä lomailu suorastaan rankempaa mitä arkityöni.. ;)

Haettiin "naapurista" uusi tuntihevonen ylläpitoon, suokkitamma "Maikki". Oikein kivanoloinen ja kokoinen (n.150cm) työkaveri. Ja varsakuumekin nousi! <3

Päivä sisälsi pari hyppytuntiakin pienemmille ja isommille sarjaesteiden harjoittelua.