Liikkeelle lähettiin ihan hyvissä ajoin kuitenkin, vaikka uusimmat söpöläiset perheenjäsenet hidastikin lähtöä tekemällä tarpeita sisällä aivan vääriin paikkoihin.
Nämä söpöläiset haettiin torstaina ja siitä lähtien tullut nukuttua hieman huonommin, ensin olivat niin peloissaan,että piti pitää hyvänä ja totuttaa ne uuteen kotiinsa. Ja nyt kun ovat kotiutuneet, herättelevät hyppelemällä päällä, kehräämällä korvan juuressa tai varpaiden metsästyksessä. Vielä kun sais nää tulevat hiiritytöt täysin sisäsiisteiksi. Mut on nää kyllä ihania Mirri ja Milli. <3
Hyppäsin asiasta, eli lauantaina Merjan Tallilla oli Even muistokisat (rataharjoitukset) joihin halusin joitain meidän tallinväestä viedä hyppäämään Even muistoluokkaan. Ihana nähdä Eveliinan perhettä, vaikka toisaalta jännitinkin. Tekee niin kipeää ajatellakin toisen tuskaa, ja menetystä.
Tunteikas päivä, takasin ajellessa toinen hevosista rymisteli autossa,vaikka ajettiin kurviin tosi varovaisesti ja hiljaa. Pysähdyttiin heti tarkistamaan ja oli horjahtanut jostain syystä pyllylleen. ei tässä mitään ihmeellistä sattunut, hevoselta oli kenkä irronnut ja toisessa jalassa pieni polkeama, ja pääsi heti omin avuin ylös. Mutta itse otin sen yllättävänkin raskaasti. En olisi pystynyt enää siitä autoa ajamaan,onneksi Harri oli mukana. Syke nousi sataan jo kun nousin autosta tarkistamaan tilannetta, sit se oli jo miljoona,kun huomasin sivuoven venksahtaneen, siinä tärinässä sain sen auki ja samassa hevonen ponnisti takaisin jaloilleen. Kun huomasin että kaikki oli kunnossa, sain kauhean tutinan ja jalat meni ihan veteläksi, itkuakaan ei voinut enää pidätellä. Heinäkuussa saadun haavan, ja siitä tulleen arpeni kanssa joudun elämään ja se aukeaa välillä niin kipeästi </3
Karsinat odotti siivoamista,mikä tässä olotilassa terapiaa. Sain muutaman hassun ja epätavallisen puhelun siinä päivän aikana. Liikutin vielä kolme hevosta ja päivä venyikin aika pitkäksi.
Yksi ratsastettavista hevosista oli minun uusi työkaveri, ylläpidossa meillä toistaiseksi, suokkitamma "Maikki". Maikki on innokas tekemään töitä, helposti kiireinen. Laukka on sen vahvuus.
Illalla vielä hetki itselleni ja ajatuksilleni. Voi Paltsi miten kaipaan sua <3
Lauantaipäivä oli tunteiden vuoristorataa laidasta laitaan, niin sunnuntaina lähdettiin pienelle retkelle,josta voi olla jotain kotiin tuomisiakin. Jännää!
Nyt heräsin aikataulussa ja sain hommat kutakuinkin tehtyä ennen lähtöä. Onneksi ei tarvitse itse ajaa,voi tehdä ajatustyötä rennosti matkalla. Kiitos kuskille ja muillekin retkeilijöille.
Kotona odottikin uusi asukas, minkä Harri oli ottanut vastaan. Harsko sai talveksi painikaverin eli toivottavasti jätkät tulee hyvin juttuun, rauhalliselta ainakin nyt ilmapiiri näyttää. :)
Iltapuuhien lisäksi liikutin vielä ratsutuksessa olevan hevosen selästä ja Irmelin liinassa.
Molemmat jätti hyvän fiiliksen!
Nyt maanantaina (poikien syyslomaviikko) on tehty päätöksiä ja katsotaan mihin ne johtaa. Perjantaina muuttaa yksi uusi kaveri meille ja toivotaan että saisin siittä työkaverin itselleni jonkin ajan päästä.
Russelin ratsastuksen lisäksi menin yhdellä tuntsarilla, sellasta ihan perusläpiratsastamista,paremmin jalan eteen molemmille ohjille ja suoraksi. Tällä tuntsarilla mäkin tykkään ratsastaa, siit löytyy kuitenkin pyydettäessä vaihteita.
Nyt oli hieman toispuoleinen, ja koetti juosta alta pois. Loppua kohden parani, kunnes molemmat väsähti. Pitäs keretä enempi menee näillä,ihan perusjuttuja (ulko-ohjalle!)
Kiitos Eveliinalle kuvaamisesta ja hevosen laittamisesta.
Illan lasten tunnit sujui oikeinkin mukavasti normaalia pienemmissä ryhmissä. Taitavia junnuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti