Työstin yhden tuntihevosen kanssa taas päivällä, minkä jälkeen kaipasi molemmat suihkuun. Se on kiva pätkissä, mutta ei jaksa kauan ylläpitää pyytämääni moottoria. Tunneilla liikkuu puolella teholla koko ajan,eikä käytä kunnolla itseään. Tää olis niin hieno hevonen, kun vaan napsahtaisi into itselle, laittamista ois, mutta mä en vaan löydä sitä intoa/motivaatiota näihin todella. Ja kuitenkin näistä suurin osa on tarkoitettukin asiakkaille, ei itselleni. Äh,vaikeeta.
Nyt on syksyn kelit ollut kyllä tähän asti ihan huikeet, niistä ei ainakaan voi valittaa. Mutta vielä kerkiää tulee monen viikon kuramössökelit..
Tunnit illalla sujui suunnitelmien mukaan ja pääsin tavotteisiin. Oon jo jonkin aikaa päässyt joidenkin ryhmien kanssa tunnin tavotteisiin,joten olenko vaatimaton?! Eli vaikeustasoa nostettava,kun ratsastajat kehittyneet :) Ja sehän on hieno juttu!
Mitä enemmän näillä tuntihevosille itse ratsastan ,niin sitä enemmän myös haluan ,että myös oppilaat oppivat niitä ratsastamaan oikein. Joskus sisälläni sauhuaa ajatus, miten tunnilla hevosia "koulutetaan väärin". Ja tiedän mikä työ on seuraavana päivänä itselläni edessä,ylitöitä. Haluan että hevoset pysyvät herkkinä ja reagoivat apuihin. Jokainen meistä kouluttaa hevosta joka kerta omalla ratsastuskerrallaan, se on ikävä tosi asia. Hevonen haluaa pois paineesta, mutta mikäli painetta on koko ajan, se turtuu siihen. Ja painettahan me annetaan pohkeilla, käsillä, istunnalla ja äänellä,ja tämän lisäksi vielä keinotekosilla avuilla kuten raippa tai kannukset.
" Ratsastajan ensimmäinen tavoite on oppia ratsastamaan häiritsemättä hevosta siten, että hän istuu satulassa rennosti ja tasapainossa, pitää tasaisen kuolaintuntuman ja kykenee pitämään pohkeensa kiinni hevosen kyljessä. Vasta tämän opittuaan ratsastaja voi alkaa ohjata hevosta siten, että auttaa tätä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti