kuumeilu jatkuu..

Pitäs kai sairastaa loppuun asti,jotta yöt ei olis noin tuskaisia ja saisi kunnolla nukuttua. Perhana. Mut kun hommia ei viitsis jättää pitkäksi aikaa roikkumaan ja ja ja..
Lupasin pojille antaa kyydit taas pellolla ja se lupaus oli pidettävä! Kiitos Annalle hienoista kuvista ja Maikille täydet 10 pistettä kärsivällisyydestä, ja toimivuudesta :) On porkkanansa ansainnut!

Huoh, kyllä mä sit illalla vielä menin Irmelillä. Nyt kun ajattelen, niin ei olis kyllä pitänyt, vaikka toisaalta nautin siitä. Hmm,ristiriitaista, jos täällä eletään vaan sen kerran..Burana antaa hämäävän olotilan,että ois jo terve ja se kostautuu sitten kun on taas tehnyt jotain. Iltaheiniä jaettaessa voimat oli jo loppunut. Kroppa ihan vetelä, miten kaikki tuntuu taas tosi raskaalta ja loputtomalta. Ois vaan levättävä kunnolla.Piste.

Tapaninpäivän Alvarot

Sain Marialta (Kiitos hänelle!) niin kivoja kuvia ponin kanssa ratsastelusta,että en voinut olla kirjoittamatta ja kehumatta miten se on mennyt eteenpäin ja kehittynyt.
Se mikä voi kehittymistä hidastaa,on se kun en aio laittaa sille vielä ainakaan tänä talvena kenkiä ja nyt kun maat on kovettunut arkoo hieman kavionpohjia eli ponin ehdoilla mennään. Lumi sais nyt pysyä.
Laukat löytyy molempiin suuntiin,ja ylläpitää molemmat sekä uralla että ympyrällä. On yleisesti paljon notkeampi rungostaan ja kaulastaan, tuntuma on parantunut paljon. Seuraava uusi asia on pohkeenväistö,alkaa olee valmis siihen.

Tää mun upea talvi-look, pun.ravikypärä,jossa pipo alla ja talvirats.halari (tosi tyylikäs!)

Harskokin pääsi urheilemaan käsihevosena pellolle Pelletin kärryjen taakse. Siinä tulikin istuessa niin vilu,että sisälle,särkylääkettä ja hetkeksi viltin alle. Oloa en kehtaa kehua vieläkään.

Joulu 2014

Suljen silmät, ja annan ajatusten vaeltaa jouluisissa muistoissa ihan lapsuuteeni saakka.
Ensimmäisenä tuli mammaa ikävä,paljon lapsuusajoilta joulumuistoja hänen luotaan. Hän oli meidän jouluntähti ja sydän,kokosi suvun yhteen. Mamma nukkui ikiuneen jouluaattona (oiskohan yhdeksän vuotta sitten). Senkin takia joulu tuo ilon lisäksi aina pienen ikävän tunteen, eikä oikeastaan enää pahalla tavalla vaan se tunne muistuttaa nimenoman joulusta ja sen tarkoituksesta.
En ole käynyt hautausmaalla,mutta olen sytyttänyt kynttilän jos toisenkin iltaisin Paltsin haudalle. Vienyt terveiset sinne jonnekin jokaiselle.

Joulu on niin lasten juhla,minkä me aikuiset haluamme lapsillemme antaa. Se jännitys mikä kasvaa,kun joulu alkaa olla ovella (oonkohan mä ollut kiltti?!?) Ja olen saanut apureista nauttia tallihommissakin taas normaalia enemmän ja aivan oma-alotteisesti autettu! Pojat on poikia.

Hevoset on niin suuri osa meidän jokaista päivää ja suuren osan aikaa siitä päivästä,että joulukin on rakennettu niiden ehdoilla. Ja nyt jo kolmannen kerran peräkkäin joku haluaa "pysäyttää" minusta sen kiireen, mutta vähän kurjalla tavalla. Kolme vuotta sitten olin tosi kipeä,oksensin nautitut joulumuonat ja siitä kolme seuraavaa päivää hirmu kuumeessa (suu-ja sorkkatauti) . Ei siis kummemmin muistikuvaa tapaninmyrskystäkään! Mutta mun kiire ja meneminen loppui pariksi päivää kyllä. Viime vuonna meni auto rikki, kun lähdettiin ajamaan mummilaan syömään, se kiire loppui siihen ,olin silloinkin välipäivinä kuumeessa..ja tänä vuonna.. aamupäivä oli aikataulutettu tallinsiivoukselle jollon laitoin jo kaikki iltaruoat yms valmiiksi jo. Päiväheinien jaon jälkeen oli tarkoitus lähteä taas mummilaan nauttimaan jouluherkuista,mutta ensin oli sulatettava vesiputket.. Olin menossa pikasuihkuun,mutta se ei onnistunutkaan ilman putkimiehen apua ;) onneksi kotoa löytyi itsestään sellainen. Ja päästiin kyläilemään hieman myöhemmin vaan mitä alkujaan oli tarkoitus. Paikkoja kolotti jo sillon, tuskaista istua auton kyydissä, jalat levottomat. Mutta ihana nähdä rakkaita <3
Taas kipeä :(

Ai niin, meillä tontut on nyt muutamana vuotena käynyt jo yöllä eli lapset herättänyt aamulla (kuudelta!) sillä ihanalla riemulla. Paljon mukavampi tapa herätä iloiseen meteliin kuin kellonsoittoon.

Hani-poni

Taas hepat ensin eli aamuruoat niille ja sitten avattiin jokainen yksi omista lahjoista ennen riisipuuroa. Miten ihana seurata lasten riemua, se tarttuu! Meillä ponit lisääntyi kerralla hurjasti, onneksi nämä on helppohoitosia ja syö vähän :) eli ei kauhean kalliita ylläpitää. (sopeiskohan asiakaskäyttöönkin?)                                      

                                           

Mutta mutta, en tänäkään vuonna säilynyt joulua terveenä, seuraavana eli joulupäivänä kuumeilua. Kova into kuitenkin hevostella, olinhan luvannut pojille kyydit pellolla ja se oli toteutettava!!

Meillä kaikilla oli kyllä mukavaa, ja mammassakin oli ratsastaminen ettei ihan hurjistunut <3

Olin aamupäivällä ratsastanut jo Claran pellolla,testasin minkälainen pohja siellä on,että voiko sinne mennä pulkkailemaan ja voi vitsit miten sain ihanan hevosen alle pitkästä aikaa. (!!!) Vaikka selässä tunsinkin itseni keitetyksi makarooniksi kuumeilun takia, niin nautin kyllä kyydistä mitä tamma minulle tarjosi. Tää oli just sitä miksi vuosi sitten tähän hevoseen ihastuin!Sain Jessen ottamaan muutaman kuvan niistä riemun hetkistä. Ihanaa,kun pojat viitsii vaivautua,kun harvoin täällä on ketään sillon just kameran kanssa,kun itse oon ratsastamassa. Tytöt, jotka paljon kuvaa,on kyllä tosi taitavia ottamaan kuvia. Ne vois antaa mulle oppitunnin mun ton omankin kameran asetuksien kanssa..oppisi itsekin ottamaan parempia kuvia.

Sit nukuinkin päivällä kolmisen tuntia, yrittäen päihittää tätä kurjaa tautia. Tuloksetta. Niinpä buranan avulla iltatalliin,enkä voinut olla menemättä Irmelin kanssa vielä,kun näin tuon ihanan tähtitaivaan ja hevosen. Rentouduttiin molemmat, käppäiltiin paljon ja se mitä ravattiin ja laukattiin oli myös upeeta, liike löytänyt aivan eri suunnan, ylös ja eteen kantaen. Wau! Vaihdotkin sujui puhtaasti. Miten tämä hevonen ei halua liikkua asiakkailla? Ei se ainakaan kipeä ole,ennemminkin vertaan sitä Ferdinand-härkään <3 erilainen, mukavuudenhaluinen, mutta me taidetaan olla tiimi! Ainakin mä saan hirveesti lohtua siltä, ystäväni.

Tää kuume ei kyllä häviä jollen osaa tehdä vähemmän..

Juuson ottama kuva puhelimella,tais jotain asetuksia testata..

Joulu on ihan just!!

Kaikki hössöttää, ja mua ahdisti lähtee tonne kaupoille ruokaostoksille,kun ihmiset stressaa siellä isolla joukolla tulevista pyhäpäivistä. Onhan se totta,että ruokaa pitää muistaa varata jääkaappiin hiukan enempi,kun kaupat on sitten sen muutaman päivän kiinni. Meillä huomaa sen lähinnä maitomäärästä ja leivästä.
Selvisin hyvällä mielellä pois asioilta, ihmeellistä :)

Eilen oli ihana päivä,näin rakkaita, myös kummilapseni. Ja ylläri,ylläri..lähettiin hevostelemaan. Haettiin Pelletti ja lähettiin lumituiskuun samoilemaan. Välillä Leevi sai ratsastaa ritarihevosella,jolle oli kertynyt lumesta hieno haarniska (sanottiinkohan sitä tolla nimellä?) ja välillä märällä suomenhevosella lumen sulatessa paksuun karvaan.

Meillä oli tosi kiva rupatteluretki vaikka välillä tuisku suoraan naamalle ja välillä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - tai ainakin tuntui siltä.

No, nyt saatiin hiukan sitä toivottua lunta. Ois varmasti enempikin jos ei olis noin pyryttänyt vaakatasossa.
Aatonaaton päivällä viimeiset tunnit ennen kolmen päivän lomaa tuntitouhuista,mutta muutenhan hevoset kuuluu aamuun,päivään ja iltaan, jouluun,arkeen ja juhlaan eli samoilla mennään muuten, aina.
Tätitunti maastoiltiin ihanassa talvisessa säässä.

Saunasta -ne kootut-

Rakastan saunomista, joskus ja ehkä eniten yksin. Saan aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Myös lasten kanssa on ihanaa viettää yhteistä aikaa saunan lämmössä, mutta siinä antaa vain lapsille sen täyden huomion ja menee niiden "ehdoilla". Miedommilla löylyillä.
Muistan jo nuorempana ystävien kanssa saunotessa miten useasti hyviä ideoita syntyi nimenomaa löylyissä tai vastaavasti todella henkeviä, muistoon säilyneitä, keskusteluja.
Sauna on yksi parhaimmista paikoista minkä tiedän.



Ja tällä kertaa ajatukseni meni ratsastajan vartaloon,keskivartaloon tarkemmin.

Kun haen ratsastajalle parempaa ryhtiä,osasta tulee ihan notkoselkäisiä. Vääntelin ja venytin itseäni lauteilla ja hokasin (Harrin avustuksella) että notkoselän korjaa, kun työntää vatsalihakset taakse, Kokeilepa: istu tukevalla jakkaralla niin että tunnet molemmat istuinluut --> venytä vartalo niin ryhdikkääksi,että selkä menee notkolle ja hartiat taakse --> työnnä vatsalihakset taakse ja anna lantion nousta hieman edestä. Mä sain tästä narusta kiinni, saitko sinä??




Mietin myös ,miten opettaa asiakkaille harjaamisen tärkeyttä vaikka hevonen näyttäisikin ennen tuntia puhtaalta. Nyt alkaa olee se vuodenaika,kun on mahdollisesti lumi maassa eikä hevoset olekaan kurassa, mutta monella hevosella/ponilla on tiheä ja paksu talvikarva mikä tarvitsee hoitoa ja harjaamista vaikka ei siltä heti näyttäisikään.

Itselleni tärkeät harjat ovat kumisuka ja pehmeä harja, niillä pärjää ja saa hyvän lopputuloksen. Kumisualla pyörittämällä hoitaa hevosen pintaverenkiertoa eli samalla antaa hieroavan vaikutuksen, ajatelkaas tässä kohtaan miten ne hevoset toisiaan hoitaa?! ja tämä harja nostaa hilseen ja pölyn pintaan,minkä saa sitten pehmeällä harjalla pois. (loimitetuilla hevosilla hyvinkin tyypillistä,että saa ne jopa näyttämään likasemmilta,kun on hetken kumisukaa pyörittänyt) Pitää uskaltaa käyttää energiaa myös hevosenhoitoon,jotta ne voi hyvin. Näin ehkästään mm.hiertymien ja likarupien syntyminen.
Jouhet ja niiden harjaamisen saa ja pitääkin jättää harjaamatta. Jostain syystä monet "himoaa" harjata juuri häntää/harjaa ja unohtaa sen tärkeämmän eli karvapeitteen. Ilmeisesti verrataan asiassa ihmisiä ja ihmisen hiuksia. Hoidan kyllä hevosten jouhet,mutta ennen niiden harjaamista niiden jouhien pitää olla puhtaat, selvitetty käsin ja mielellään selvitysainetta lisätty.

Lumi tuli,.. lumi suli..

Keskiviikkona ihana, aivan toisenlainen maa, lunta oli satanut niinkuin toivoin. <3 Oli tosi valoisaa ilman aurinkoakin. Osa päivästä menikin sitten varsojen kanssa, Harri käväs Harskon selässä (vähän tonttuilu-kuvia) ja illalla tuntien jälkeen Anna Kultsin kyydissä. Kentällä varusteineen ratsastaja selässä n.10min talutusratsastusta molempien lapsihevosten kanssa, on ne sitten fiksuja ja raksuja <3

Irmelin ratsastin päivällä ja se oli ihan super kiva! Liikkui paljon isommalla moottorilla kuin eilen ja sain hienoja laukka-käynti-siirtymisiä ja muutaman pysähdyksen laukasta. Tää tamma saa minut kyllä hyvälle tuulelle! :)
Osa muistakin hevosista oli tosi lennokkaita tunneilla, ..taisi lumi piristää niitäkin. Oli kivaa pitää tunteja kun näki miten hevoset nautti liikkumisesta.
Torstainakin oli vielä lunta ja tonttuiltiin lisää. Nyt oli Millan ja Hanin vuoro. Hani hieman pelkäsi tallissa, kun laitettiin peittoa ja kulkusia, mutta tottui niin että uskalsin tytön laittaa kyytiin. Pihalla osa hevosista oli kuitenkin sitä mieltä,että tuo ei ole ratsukko ja pörähtelivät niin ,että Hanikin innostui pukittelemaan ja hyppimään. Hienosti Milla piti kiinni ja pysyi tilanteen kyydissä.

https://www.youtube.com/watch?v=-hpevp0svdE

Mutta mutta..tylsää. Tänään perjantaina se lähes kaikki valkoinen on poissa, märkää ja liukasta. Taas kohta leikitään kuraleikkejä mikäli ei pakasta.
Väsytti niin,että otin Millan kanssa päiväunet. Ja ne teki kyllä terää,just niitä mä olinkin vailla.
Ratsastustuntien jälkeen katsoin eurosportilta aikaratsastusluokan,mikä kilpailtiin Lontoossa. Katsoin myös myöhään eilen illalla korkeushyppykisaa,jossa voittaja ratsukko hyppäsi muhkean 220cm muurin. On ne vaan hyviä hevosia ja ratsastajia, jotka kisaa maailmalla! Näitä on tosi mielenkiintoista seurata ja tulee siihen aikaan,että oon jo sisällä hommista (eli tosi myöhään illalla/alkuyöstä)

Pius Schwizer ja Maiju Mallatin ent. kisaratsu Armani the Gun Ch

Aurinko ja kenttä päivällä super!!

Aamu oli jo hiukan kirkkaampi ja kauppareissulta palattua lähdin vasta tallia siivoamaan. Maa oli alkanut kovettua ja AURINKO pilkisti taivaalta. Tyhjensin kentän puomeista ja tolpista (olipas urakka!!) ja sain Harrin lanaamaan kenttää.

Nyt tuli hinku päästä selkään ja ratsastamaan. Heti,kun Irmeli oli syönyt päiväheinät, hain sen mun treenikaveriksi.

Nyt testasin Irmelillekin näitä suitsia. Oli yhtä mukava kuin muillakin suitsilla, en huomannut mitään hämmästyttävää eroa. Tehtiin väistöjä ja sen jälkeen siirtymisiä ja nostoja, lopuksi vielä laukka-käynti- siirtymisiä. Vähän hidas jalalle välillä, mutta itsestäkin loppu puhti, jolloin ryhti katoaa. Huomenna lisää harjoituksia, jäi tosi kiva tunne tammasta, taas. Kantovoimaa tarvitaan lisää,joten *pliis* saataisko sitä lunta niin päästäis pellolle hankitreeniin! Kunpa joulupukki voisi toteuttaa myös tämän toiveeni <3

Juuso kävi räpsimässä muutaman kuvan alkuverryttelystä. Jotenkin tuntuu,et pojat haluaa (ihmeellistä) olla mieliksi näin joulun lähestyessä. On ne muutenkin avuksi,en mä sitä väitä! Mulla on maailman parhaat lapset!