Joulu 2014

Suljen silmät, ja annan ajatusten vaeltaa jouluisissa muistoissa ihan lapsuuteeni saakka.
Ensimmäisenä tuli mammaa ikävä,paljon lapsuusajoilta joulumuistoja hänen luotaan. Hän oli meidän jouluntähti ja sydän,kokosi suvun yhteen. Mamma nukkui ikiuneen jouluaattona (oiskohan yhdeksän vuotta sitten). Senkin takia joulu tuo ilon lisäksi aina pienen ikävän tunteen, eikä oikeastaan enää pahalla tavalla vaan se tunne muistuttaa nimenoman joulusta ja sen tarkoituksesta.
En ole käynyt hautausmaalla,mutta olen sytyttänyt kynttilän jos toisenkin iltaisin Paltsin haudalle. Vienyt terveiset sinne jonnekin jokaiselle.

Joulu on niin lasten juhla,minkä me aikuiset haluamme lapsillemme antaa. Se jännitys mikä kasvaa,kun joulu alkaa olla ovella (oonkohan mä ollut kiltti?!?) Ja olen saanut apureista nauttia tallihommissakin taas normaalia enemmän ja aivan oma-alotteisesti autettu! Pojat on poikia.

Hevoset on niin suuri osa meidän jokaista päivää ja suuren osan aikaa siitä päivästä,että joulukin on rakennettu niiden ehdoilla. Ja nyt jo kolmannen kerran peräkkäin joku haluaa "pysäyttää" minusta sen kiireen, mutta vähän kurjalla tavalla. Kolme vuotta sitten olin tosi kipeä,oksensin nautitut joulumuonat ja siitä kolme seuraavaa päivää hirmu kuumeessa (suu-ja sorkkatauti) . Ei siis kummemmin muistikuvaa tapaninmyrskystäkään! Mutta mun kiire ja meneminen loppui pariksi päivää kyllä. Viime vuonna meni auto rikki, kun lähdettiin ajamaan mummilaan syömään, se kiire loppui siihen ,olin silloinkin välipäivinä kuumeessa..ja tänä vuonna.. aamupäivä oli aikataulutettu tallinsiivoukselle jollon laitoin jo kaikki iltaruoat yms valmiiksi jo. Päiväheinien jaon jälkeen oli tarkoitus lähteä taas mummilaan nauttimaan jouluherkuista,mutta ensin oli sulatettava vesiputket.. Olin menossa pikasuihkuun,mutta se ei onnistunutkaan ilman putkimiehen apua ;) onneksi kotoa löytyi itsestään sellainen. Ja päästiin kyläilemään hieman myöhemmin vaan mitä alkujaan oli tarkoitus. Paikkoja kolotti jo sillon, tuskaista istua auton kyydissä, jalat levottomat. Mutta ihana nähdä rakkaita <3
Taas kipeä :(

Ai niin, meillä tontut on nyt muutamana vuotena käynyt jo yöllä eli lapset herättänyt aamulla (kuudelta!) sillä ihanalla riemulla. Paljon mukavampi tapa herätä iloiseen meteliin kuin kellonsoittoon.

Hani-poni

Taas hepat ensin eli aamuruoat niille ja sitten avattiin jokainen yksi omista lahjoista ennen riisipuuroa. Miten ihana seurata lasten riemua, se tarttuu! Meillä ponit lisääntyi kerralla hurjasti, onneksi nämä on helppohoitosia ja syö vähän :) eli ei kauhean kalliita ylläpitää. (sopeiskohan asiakaskäyttöönkin?)                                      

                                           

Mutta mutta, en tänäkään vuonna säilynyt joulua terveenä, seuraavana eli joulupäivänä kuumeilua. Kova into kuitenkin hevostella, olinhan luvannut pojille kyydit pellolla ja se oli toteutettava!!

Meillä kaikilla oli kyllä mukavaa, ja mammassakin oli ratsastaminen ettei ihan hurjistunut <3

Olin aamupäivällä ratsastanut jo Claran pellolla,testasin minkälainen pohja siellä on,että voiko sinne mennä pulkkailemaan ja voi vitsit miten sain ihanan hevosen alle pitkästä aikaa. (!!!) Vaikka selässä tunsinkin itseni keitetyksi makarooniksi kuumeilun takia, niin nautin kyllä kyydistä mitä tamma minulle tarjosi. Tää oli just sitä miksi vuosi sitten tähän hevoseen ihastuin!Sain Jessen ottamaan muutaman kuvan niistä riemun hetkistä. Ihanaa,kun pojat viitsii vaivautua,kun harvoin täällä on ketään sillon just kameran kanssa,kun itse oon ratsastamassa. Tytöt, jotka paljon kuvaa,on kyllä tosi taitavia ottamaan kuvia. Ne vois antaa mulle oppitunnin mun ton omankin kameran asetuksien kanssa..oppisi itsekin ottamaan parempia kuvia.

Sit nukuinkin päivällä kolmisen tuntia, yrittäen päihittää tätä kurjaa tautia. Tuloksetta. Niinpä buranan avulla iltatalliin,enkä voinut olla menemättä Irmelin kanssa vielä,kun näin tuon ihanan tähtitaivaan ja hevosen. Rentouduttiin molemmat, käppäiltiin paljon ja se mitä ravattiin ja laukattiin oli myös upeeta, liike löytänyt aivan eri suunnan, ylös ja eteen kantaen. Wau! Vaihdotkin sujui puhtaasti. Miten tämä hevonen ei halua liikkua asiakkailla? Ei se ainakaan kipeä ole,ennemminkin vertaan sitä Ferdinand-härkään <3 erilainen, mukavuudenhaluinen, mutta me taidetaan olla tiimi! Ainakin mä saan hirveesti lohtua siltä, ystäväni.

Tää kuume ei kyllä häviä jollen osaa tehdä vähemmän..

Juuson ottama kuva puhelimella,tais jotain asetuksia testata..