Pompittiin Alvaron kanssa ekaa kertaan ja sehän suorastaan tykkää siittä hommasta! Suoraan ratsastaminen on vielä vaikeeta eli lähestyminen ei ollut vielä niin tyylikästä,mutta eipä tuo kyllä kiemurrellut. Oikea laukka löytyi tosi helposti sekä ilman estettä että esteen avulla. Tehtiin ravilähestymisiä ja muutama hyppy myös laukassa, HUIPPU PONI! Jos vaikka huomenna samanmoiset treenit uusiksi :)
(Sain Jessen ottamaan muutaman kuvan sateeseen, puomeja ei onneksi tarvinnut nostella)
tästä se kaikki kiva alkoi... ;)
..ja tähän se kiva loppui, jos vaikka huomenna taas!
Illalla oli ne hevostarvike-kutsut ja palkitsemiset vielä. Erilainen ilta kuin yleensä (ei tunteja!), Muutama uupui paikalta,mutta kiva pieni porukka saapui viettämään iltaa meille. Kutsut oli mielenkiintoiset,paljon hyödyllistä (ja vähemmän hyödyllistä) tavaraa niin hevosille kuin ratsastajillekin.
Sit kutsujen jälkeen paljastin Vuoden Ratsastuskoululaisen ja palkitsin muutaman muun motivoituneen oppilaan ja minulle tärkeät henkilöt. Yksi ja tärkein uupui, mutta palkitsen myöhemmin. Olin suunnitellut että puhun henkilöstä aina hieman ennen kuin paljastan,mutta ei siittä tullut mitään. Olis pitänyt olla paperi,josta lukea suoraan ajattelematta mitään. Itkua pidätellen jotain tsönkötin,en edes muista mitä. Ois vaan tehnyt mieli romahtaa siihen lattialle ja huutaa.
Tää paha olo alkoi Micklemin suitsista, joita kutsuilla oli esillä ja pääsin taas niitä hiplaamaan ja lopulta otin yhdet kokeiluun,lähinnä Irmelille,mutta koklaan muillekin. Mutta nämä syyttömät suitset harhautti mun ajatukset taas Paltsiin ja se tuskan purkaus oli valmis. Alkukesästä haaveilin jo näistä suitsista ja harkitsin hankintaa Paltsille.
Ja tämä paha olo jatkuu vaan,en pääse tuskastani eroon, tuntuu että oksennan.
Ja nyt pelkään jo tilanteita mitkä laukaisee tämän oman romahtamiseni taas, se nolottaa. En ole enää vahva ihminen, vaan haavoittunut, rikkinäinen. En hallitse itseäni, se on valtava hyöky mikä tulee "oksentamalla" ulos eli en pysty sitä pidättämään.
Se palkitsemis-hetki oli kuin jäähyväisiä olis antamassa, mihinköhän mä olen oikein matkalla? Onko tämä kaikki lysti loppumassa?
Haluaisin aloittaa alusta.
Ehkä mä en vaan ole käsitellyt asiaa vieläkään tarpeeksi.
Ympärilläni on kuitenkin ihania ihmisiä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti