tavoitteiden tekeminen

Takana viikonloppu, mikä on herättänyt paljon tuntemuksia, hyviä ja huonojakin (tai lähinnä kaipausta, surua,pelkoa ja ikävää).
En ollut tällaisessa tilanteessa vuosi sitten. Sillon oli paksu köysi mitä pitkin silppas eteenpäin (ylöspäin hurjaa vauhtia!), ja asetti itselleen vaan onnistumisen kautta enemmän tavoitteita, ja korkeammalle. Sekä ratsastamisessa että opettamisessa.
Ratsastamisessa putosin tosi korkeelta sieltä köydestä,kun se katkes aivan kaameella tavalla. Opettaminen sentään jatkui (kiitos aivan ihanille oppilaille!!), vaikka köysi siltäkin osalta hetkeksi oheni. Enkä oikein jaksanut silpata mihinkään.
Se köysi (ratsastamisen osalta) pitäs vaan löytää uudestaan, tai tossahan se pää heiluu mun nenäni edessä,mutta en uskalla tarttua siihen. Kai mä jotenkin suojelen itseäni, pelkään rikkoutuvani uudelleen..jos se vaikka katkee taas odottamattomasti.
Odotin tätä viikonloppua ,ja ratsastamista kuitenkin ,jonkun silmän alla pitkästä aikaa,ja tosi paljon. Jonkinlaisen kipinän olen siihen touhuun taas ilmeisesti saanut :) Kiitos kuuluu muutamalle todella tärkeälle ihmiselle,jotka on mua jaksanut tukea ja potkia. (sääliä en halua tai voivottelua)
Vähän kieltämättä jänskättikin,että kestääkö kroppa kaksi 1,5h treeniä,vaikka selässä olen jonain päivinä niin kauan ollukin ,niin se on hieman eri asia,kun itsekseen ratsastelee.
Kestin ihan ok,mutta täytyy myöntää,että nyt maanantaina tätä kirjoitellessa olen väsynyt. Missään lihaksessa ei erityisesti tunnu,mutta sellanen koko kropan väsymys kyllä tuntuu. Takana tietty muutaman päivän sisällä monen hevosen kengitykset ja muut "rästihommat", kun lapsukaiset oli mummilassa ( ti-to) niin tein hommia aamusta iltamyöhään. Sekin ehkä voi tuntua jossain,ja nyt kun on tänään lupa ottaa rauhallisemmin niin kroppa taitaa tietää sen.
Asiaan takasin..
Menin kumpanakin päivänä Claralla ennen teoriaa ja sitten Irmelillä myöhäisemmässä ryhmässä. Ihan hyvä niin. Sain keskittyä Claraan enemmän, Irmeli on minulle jo valmiimpi ja tutumpi, hevonen, mikä ei tarvitse kuin herättää liikkeelle :)
kuvia lauantailta:

Clara toimi yllättävänkin hyvin. En ole sitä juurikaan työstänyt harj.ravissa vaan hakenut rentoa selkää keventäen (myös väistöt).Tehtiin avoja pitkillä sivuilla sekä myöhemmin pysähdyksiä muutama, joita meidän pitää harjoitella. Pysähdykseen en saanut valmisteltua niin ettei selkä jännittyisi ja tulisi etupainoisena siihen kättä vasten. Ympyrällä väistätettiin vain takaosaa,jossa se suoruus katosi ja mä kiskoin sisäohjasta! Perhana. Nostot oli hyviä,ne sain valmisteltua miltein kaikki niinkuin halusinkin. Laukkaan saatava tasaisempaa tuntumaa ja suoremmaksi,ehkä hivenen jännitti pohjaa,kun ei ole vielä niin tasapainossa kuin nuo "konkarit".

Tai eihän hevosessa mitään vikaa. Mä oon itse hakusessa ryhtini kanssa ja sit kun saan sen balanssiin niin käsien motoriikka ei enää toimi. Joko tai.. tässä olis hevonen,mikä kehittäisi minua kyllä.. ..kuvista näkee hyvin mun könötyksen ja sit kun lähden sitä korjaamaan nostamalla vain sen nenän ylös ja sama könötys säilyy..katse oli jo ajottain eteenpäin.

Irmeli oli alle mennyt jo yhden 1,5h valmennuksen,joten keräilin ohjia hieman kysyvästi "onko väsynyt" ,mutta muutamalla huomautuksella (mikä normaalia) liikkui jo omalla moottorilla. Irmelin kanssa mun oli jo helpompi säilyttää ryhti,osittain ainakin. Mutta noi kädet leviää liikaa kyynärpäistä asti. Ravityöskentelyssä olin hevoseen tyytyväinen. Tehtiin samoja asioita lähes mitä ensimmäiselläkin tunnilla eli avoja suoralla ja väistätettiin takaosaa ympyrän puolikkaalla sekä pysähdyksiä suoralla,joissa oli ihan hyvin tasapainossa. Laukkaan en edelleenkään ole tyytyväinen,kuin ryömisi maata pitkin. Nostotkin hieman ryntääviä,mutta luulen,että oli tässä vaiheessa jo vähän väsynyt,koska oli kuitenkin suorittanut hyvin asioita. Mun oma lantio "aukes" ja pääsin kunnolla istumaan,eli reidet ympärille vasta täällä kyydissä. Sellainen pieni puristus-olo jäi Claran kanssa perusistunnasta - se oma tunne. 

Nyt kun on ratsastanut pitkään "yksin", se katse on kohdistunut hevoseen eli liian alas. Nenä pystyyn,mutta ryhdin kanssa!

Teoriassa käytiin läpi tavoitteita, ja miten tärkeätä on laatia itselleen joitain tiettyjä tavoitteita, jotta kehittyy. Mä tiedän ton asian paremmin kuin hyvin,mutta nyt olin asian kanssa kasvotusten ja se sattui, -vieläkin. Seuraavaksi päiväksi piti laatia paperille ne samat asiat mitä otti tavoitteiksi tai sitten laatia niitä tavoitteita mikäli ei asia heti itselle auennut.. Omat tavoitteet opettajana oli paljon helpompi laatia kuin ratsastajana. Sain kuitenkin jotain paperillekin ylös.

Seuraava päivä eli sunnuntai..ja siitä ensin kuvia..

Clarahan suorastaan oli innoissaan tänään. Keli ei ollut niin kiva mitä lauantaina, mutta se ei menoa haitannut. Alkuravien sijaan Clara tarjoili jatkuvasti laukkaa ja tuntui ihanan eteenpäinpyrkivältä, päätin antaa tamman myös verrytellä laukassa, tehtiin myös vastalaukkaa.
Sit se rääkki alkoi..jalustimet pois ja keventämään. Teki kyllä terää,koin hetkellisen suoristumisen ja ihanuuden kun sai istua alas satulaan ja jatkaa harj.ravissa. Toi rääkki tehtiin tietty molempiin suuntiin,missä huomasin vielä paremmin sen mun heikomman suunnan kääntää ja pysyä keskellä hevosta, vasen kierros.
Edelleen olen enemmän asettavassa ohjassa kiinni ja ne kädet leviää --> kotiläksy! (ja tavoite saada ne hallintaan myös paremmassa ryhdissä)

Hevonen oli eilisestä vielä parempi :)

Sit Irmeli..

Muut valmennukseen osallistujat menivät ilman jalustimia saman pätkän keventäen,mutta sain itse mennä jalustimilla. Hyvä niin,hevonen tuntui hieman hitaalta (väsynyt?) ja itse tunsin kropassani jo väsymisen merkkejä. Temponmuutoksilla sain Irmelin paremmin omalle moottorille ja olikin siinnä puolessa välin työskentelyjaksoa tosi hieno; irtonainen ja kokoaminen oli helpompaa.
Laukka oli vasempaan paljon parempi mitä eilen,mutta oikeeseen väsähti totaalisesti. Takaosaan on saatava voimaa lisää! Tähänkin tammaan erittäin tyytyväinen, yllätti jaksamisellaan ja tekemisillään, kuitenkin tuplamäärä hommia mihin tottunut.
Laadin tavoitteiksi kiinnittää huomiota ratsastamisessa myös omaan istuntaan eli ryhtiin,etenkin ylävartalo, sekä kyynärpäät saatava lähemmäs vartaloon ja kädet hallintaan.
Kisatavoitteita Irmelin kanssa ensin muutama c/b-tason startti ja kauden aikana muutama helppo A hyvillä suoritteilla.
Claraa mä edelleen maistelen ja haistelen, nautin sen ratsastamisesta,mutta varsinaisia kisatavoitteita en osannut laatia vielä.. aika näyttää, jos näyttää!
Meinasin ihan unohtaa kiittää kuvaajia,joita kurssilla oli ihanan paljon! Kiitoos kaikille,en tiedä kenen ottama kuva on mikäkin, mutta hienoja otoksia.

Ystävänpäivä

Onni on saada viettää Ystävänpäivää Ystävien parissa.
Kävimme hevosten kanssa viemässä iloa myös lapsiperheille rekiajelutuksen ja talutusratsastuksen merkeissä. Illalla vielä kyläilemässä ja ihailemassa uutta pientä ihmettä.
Tajusin juuri,että ympärilläni on ihania ihmisiä ja hevosia! Ootte Rakkaita,ja tartten teitä kaikkia!

kolme päivää tiivistettynä...

..keskiviikko, torstai ja perjantai meni hujauksessa. Kertaan niitä vielä tähän,koska hyvin useasti olen itseeni illalla pettynyt,kun en kerennyt tekemään kaikkea mitä olin suunnitellut. Joko luulen itsestäni liikaa tai teen kaiken liian hitaasti,että en yksinkertaisesti kerkiä. Joskus kyllä väsyn niin, että luovutan jo ennen päivän päättymistä. Pahin väsymisen hetki tulee,kun käyn sisällä syömässä ja kerkiän hetken aikaa hengähtää tai touhuamaan tytön kanssa sisällä. Luovuttamisella tarkoitan jonkun työn siirtämistä seuraavaan päivään. joista kengitykset on usein sellaisia.
Ja sit ketuttaa,kun ei ole saanut kaikkea tehtyä mitä piti.
Mutta nyt oon ollut hyvissä mielin tekemisieni osalta,saanut itsestäni irti sen mitä olen halunnutkin. Jotkut päivät venynyt vähän pitkiksi,mutta se puhti on löytynyt jostain. (ainakin hetkeksi ,ja eikös meidän pidä osata elää tässä hetkessä!?!)
Aurinko vie ajatukset kesään. Kesä vie ajatukset omaan ratsastukseen ja tavoitteisiin. Nyt pitäisi olla se aika,kun tekee sellaisia harjoituksia,opettaa hevoselle uusia oppeja ja työstää sitä sinne kesän/kauden tavoitetta kohti. Mulla ei ole niitä vielä,mutta rakennan sitä ilmeisesti mielessäni, koska pitkästä aikaa olen itse osallistumassa kurssille ts ratsastamaan jonkun silmän alle. Sain jo siitä syyn ratsastaa suunnitelmallisemman ja tehokkaammin. Oon lievästi innoissani,vaikka pelkään pettyväni..itseeni.


Keskiviikkona Jessellä olikin tosi lyhyt päivä koulussa,kun kävi hammaslääkärissä ja tuli sieltä jo suoraan kotiin,puolinaamaa puuduksissa. Sain Millasta ja Jessestä seuraa Harskon ajamiseen, tällä kertaa vaan käveltiin. Ihana ilma, aurinko paistoi,eikä edes tuullut yhtään.









Puolilta päivin eli heti Harskon ajamisen jälkeen Pelletin vuoro, ja reellä. Lupasin tamman lauantaina lainaan/ käyttöön rekiajeluttamaan ulkoilutapahtumaan lapsia ja aikuisiakin. Mutta tammalla on tainnut reki olla viimeksi 10vuotta sitten perässä niin kiva se on kerran ajella sitä kotona ennen kuin lähtee "maailmalle". :)
Tiesin,että homma toimii. Nautin hetken itse auringosta vuorostaan reen perässä.
Näkymä oli hieman toisenlainen mitä koppakärryistä.

Tarttis kyllä itellekin saada reki ja vermeet siihen. Toi liukuu niin hiljaa ja mukavasti tuolla perässä,vaikka ois luntakin enemmän.
Karsinat olin siivonnut jopa jo aamulla ja päiväheinien aikaan kävin sitten itsekin syömässä.
Sitten Irmelin kanssa pellolle treenaamaan.

Tamma oli heti alusta alkaen paljon energisemmän tuntuinen ja olikin sitä koko ajan. Tein ensin käynti-ravi-siirtymisiä,ja sitten laukka-ravi, josta jatkoin välillä laukan työstämistä temponmuutoksilla. Nyt tuntui hyvältä, käytti paremmin myös selkäänsä ja takaosaa. Maanantaina oli se tunne kuin etuosa vaan keikuttas. Paremmin laadittava viikko-ohjelmaa ja edettävä sen mukaan niin hyvä tulee. Ja mikäli tämän kanssa teen jotain tavoitetta,sen mukaan vähennän asiakaskäytöstä,jotta edes jonkinlainen herkkyys säilyy hevosessa. Ja eihän Irmeli ole kovin helppo asiakkailla, työntyy aitaan tai keskelle ja vetää päänsä alas sekä stoppailee millon missäkin. Hölkkäiliskin tyytyväisenä uralla muitten joukossa,mutta ei. Treenikaverina ihan huippu,mutta työkaverina ihan muuta.

Irmeli katsoo selkeesti tulevaisuuteen

Tuntien jälkeen juoksutin vielä Claran ennen kuin sain hommat siltä päivältä valmiiksi. Tamma vaikutti alusta asti paljon rennommalta, selkälihakset alkaa olee paremmat. :) 

Ja tässä vaiheessa pakko kehua : olen päässyt Alvaron kanssa tavoitteisiin, poni on ollut tunneilla ja toimii muillakin tosi kivasti. Laukannostoihin vaan rutiinia ja toistoja lisää. Väistöjä vielä opetellaan, mutta tavoitteet saavutettu!!

Torstai on toivoa täynnä <3 Intervallitreenipäivä x2 ja Kultsin ajoa.

Kultsi pääsi vihdoinkin ihan itse kärryjen eteen. Sain Tatjanan avuksi kärryihin istuskelemaan, itse urheilin vieressä,aluksi taluttaen. 

Hieno tamma! Potkuremmin saa jättää seuraavaksi jo pois. Ja sekki taas vastaavasti laitettava muutamaksi kerraksi ainakin (löysälle), jotta pää ei laskeudu ihan etujalkojen väliin asti alas,kun tekee pidätteen.

Kultsi ja Tatjana ohjaksissa

Menin ekan intervallitreenin Claralla. (Akun ja Tatjanan kanssa) Otettiin pellolla vetoja n.10min laukkaa,palautus ja toinen 10min laukkaa ja palautus sekä sit puolet vähemmän reippaammassa tempossa, palautus ja toinen samanlainen vielä. Tietty hyvät alku-ja loppuverryttelyt kuului myös. Eka 10min laukkaveto oli raskainta itselle pysytellä kevyessä istunnassa, pohkeet huusi hoosiannaa. Mut siit se jotenki lähti rullaamaan ja painon löysi todella hyvin jalustimille. Hepat nautti laukata vähän isommin.

Ja noin 1.5h päästä näistä treeneistä olin jo seuraavan selässä (Maikki) ja pari tuntilaista seurana. Tehtiin samat kaksi ensimmäistä 10min vetoa,mutta jälkimmäiset reippaammat hieman lyhyemmin,koska mun oli ehdittävä pitämään sitten jo seuraavaa tuntia eli nyt mentiin enemmänkin kellon mukaan,jotta pysyin aikataulussa. 

Jälleen hepat nautti <3 ja yllättävää miten helppoa se oli tämän hevosen kanssa, en väsynyt lainkaan niinkuin aikasemmin. Maikki on aivan huippu,ihan yhdellä kädellä ratsastettavissa tässäkin harjoituksessa, tykkään!!

Perjantaina kolmen ratsastustunnin lisäksi hieman kengitystä, poneilua ja Harskon kanssa puuhastelua.

Alvaron kanssa toistin paljon nostoja ja käännöksiä laukassa. Sekä harjoiteltiin väistöjä, joista ponikin alkaa pääsee hieman jyvälle.

Harskon otin liinan päähän juoksutukseen satulan kanssa, jos vaikka kiipeisi selkäänkin tässä jo jonkun ajan päästä (riippuen lähinnä keleistä). Tasapaino kehittynyt jätkällä huimasti sitten viime juoksutuksen. Ja on jo itsekin menossa enemmän eteenpäin :)

Harsko (on sillä kyllä aika iso tuo pää)

Tunne paljastui todeksi kuvissa

Plaah, mä oon kadottanut sen.
Irmelin kanssa treenit pellolla ,josta sain hieman kuvia ja videota nähtäväksi. (Kiitos Tatjanalle kuvaamisesta!)
Jo alkuverryttelyssä mentiin puoliteholla,ei sillä iloisella energialla eteenpäin. Mihin se on kadonnut?! Pienen työstämisen jälkeen ravia sain paikoitellen ihan normaalilla tavalla esille,mutta laukka ei pyörinyt totutulla energialla.
Pohja ei ollut enää mikään paras mahdollinen,mutta eipä sitä voi tästä oikein syyttääkään. Kai se on paras hipsiä taas tuonne peilin eteen ja murista..
..Kävin murisemassa ja selailin kuvia ja videoo uudestaan. Nyt otan itseäni niskasta kiinni. Tsemppi päälle, homma ei parane kuin ratsastamalla. Irmeli tarvitsee laukkaan lisää voimaa ja itse harjoittelua silmän alla ja itsenäisesti harjoiteltava motivoituneemmin. Kesästä on ehkä kuntokin huonompi..
Faktat tiskiin ja eteenpäin! Irmeli on hieno ja hyvä ystäväni <3 Ihana viettää aikaa sen kanssa!

"Valmensin" aamupäivällä myös hetken nuorta ratsukkoa pellolla, ne saa minut kyllä niiiin hyvälle mielelle. Näistä ei vielä tiedä mitä ne isona tekee.                        <3 Milla ja Hani <3