Sivut

lauantai 7. helmikuuta 2015

Ystävät, jotka kannattelee

Kiitos Teille muutamalle hyvinkin tärkeälle ihmiselle. Käsittämättömän paljon ihminen saa ystäviltään voimaa ja energiaa seuraavaan päivään ,juuri silloin kun eniten sitä tarvitsee. Ja vain pelkästään niiden olemassaolosta, vieläpä oikeista sanoista tai tarvittaessa hiljaisuudesta.

"Voin olla ulkoapäin kova ja vahva,
mutta sisältä heikko ja hutera.
Voin hymyillä leveämmin kuin aurinko,
mutta samalla hymyn taakse voi kätkeytyä kyynelten valtameri.
Voin sanoa, että minulla on kaikki hyvin,
vaikka oikeasti tarvitsisin tukea ja apua
kipeämmin kuin koskaan.
Voin sanoa, että ei haittaa tai ymmärrän täysin, vaikka sisimmässäni olisin murentunut hiekan kokoisiksi palasiksi ja toivonut,
että heräisin unesta, pahasta sellaisesta.
Voin sanoa että jaksan, tarkoittamatta sitä.
Voin sanoa että haluan, haluamatta sitä.

Mutta sanat; välitän, rakastan, kadun ja ikävöin tulee vain, jos todella niin tarkoitan."


"Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää,
soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan,
mutta voin itkeä kanssasi.
Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että haluaisit juosta pois,
älä epäröi soittaa minulle.
En lupaa pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta vierelläsi.
Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään,
soita minulle.
Lupaan olla vierelläsi ja lupaan olla todella hiljaa.
Mutta jos jonain päivänä soitat,
enkä vastaa, tule nopeasti luokseni.
Saatan tarvita sinua."



<3 KIITOS <3

Mun tärkeimpiin ystäviin on aina kuulunut hevoset. Kun on ollut paha olla, olen saanut niiltä lohtua. Kun on pelottanut,olen saanut niistä turvaa. Kun olen ollut "eksyksissä", ne on vienyt mua oikeaan suuntaan. Nää on ihan parhaita, mutta nyt kaiken kokemani jälkeen en uskalla vielä antaa niille koko sydäntäni,suojelen sitä haavoittumiselta. Mutta haavoitan itseäni kuitenkin vain lisää, kun en päästä niitä nyt niin "lähelle".
Nämä seuraavat kuvat ei ole mitenkään aika-tai tärkeysjärjestyksessä. Ja puuttuu paljon tärkeitä ystäviä elämäni varrelta..














Pitäsköhän lärätäkin tässä kevään aikana kaikki vanhat kuvat lävitse ja tehdä jonkinlainen aikajana hevosystävistäni... Se vois olla mieluinen "muistelo-hetki".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti