Töitä ja harrastamista!

Jippii, ihana ilma ja puut vihertää! Oottekos huomannut?!
Kerkesin kuin kerkesinkin ,tänäänkin vielä harrastamaan. Urakalla muutenkin liikutuksia,niin projekteja kuin myös nuoria. Mutta Irmelillä ratsastelu on kyllä jo harrastamista <3 Voi,kun kerkeisin ja voisin ratsastaa tämän neidin joka päivä. Tuntuu hyppysissä nyt jopa pelottavan hyvälle.

Liikkuu omalla moottorilla,eteenpäinpyrkimys lisääntynyt eilisestä, tuntuu notkealta ja vaihdotkin onnistui eli oli siis avuilla ja hereillä! Tehtiin sulkutaivutusta ravissa sekä laukassa, myös vastalaukkaharjoituksia. Ravityöskentelyssä myös muutama keskiraviharjoitus itselle,kun saan tamman lähtemään hyvin,mutta siirtyminen takaisin ei ole niin hyvä. Osa harjoituksista eilisen kertausta,mitkä toimii aina toistojen jälkeen paremmin ja paremmin :)

Vähän aina harmittaa,kun pääsee asioissa hieman eteenpäin niin seuraavaksi Irmelillä on edessä taas toisenlaiset työpäivät, tuntihevosen arki. On alkanut kuitenkin liikkumaan siellä edes puolikkaalla moottorilla, kulkee kyllä selättömästi etupainoisena, mutta ei meillä kukaan tuntihevonen kulje automaattisesti hyvässä muodossa kantaen itseään ratsastajan painon lisäksi. Vaikka hevonen olisi kuinka korkealle koulutettu, ratsastajankin on tarvinnut opetella ratsastamaan ne vaaditut asiat niin,että homma toimii ratsukkona sillä koulutetulla tasolla.

Seuraavaksi oisi tarkoitus startata muutama helppo B ,2-tasolla ja katsoa mihin arvosanoihin siellä se energia riittää. Jos kauden lopussa oltaisiin sinne A:han valmiita. Eihän sitä kyllä koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan..mutta näillä mennään.

Juoksutin tänään Harskon ja Vilman.

Harskosta alkaa löytyä myös liikettä. On hieman herännyt kevääseen tammojen kiimoista,mutta edelleen mammanmussukka ja helppo käsitellä kaikissa tilanteissa. <3

Vilman juoksutin nyt toista kertaa meillä. Ja tämä tamma on kyllä edistynyt huimasti. Laukkaa jo molempiin suuntiin ympyrällä. Raviin ja käyntiin on löydetty tuntuma ja hakeutuu pyöreämmäksi koko ajan. JES. Työni on tuottanut tulosta!

Ratsastin Pojun ja Claran. Pojulla menin kiemurauraa ja sinne siirtymisiä, kevennyksen vaihtoa ja joitain pysähdyksiä. Nyt kun tämän poitsun kanssa on löytynyt tahti ja parempi tasapaino,pysyy myös suorana helpommin kaarteissa,eikä hätäänny siirtymisissä tai vaihtaessa kevennystä. Myötä- ja vasta-asetuksia ympyrällä sekä laukannostot kavaletin kautta. Siinä nostot suuntautuu enemmän ylös kuin ryntäämällä eteen. Hyvä harjoitus tällaiselle hevoselle.

Tuntien jälkeen hyppäsin vielä (asiakkaan jälkeen) Claran kyytiin jumppaamaan sitä hieman "auki" ja pehmeämmäksi. Ensin pitkään keventelyä eteen alas,jotta sain koko ylälinjan rennoksi ja hevosen tasasemmalle kuolaintuntumalle. Laukassa kevyessä istunnassa ympyrätyöskentelyä sekä temponmuutoksia,jotta tapahtuu haluttu reaktio eteenpäin nopeammin. Lopuksi muisteltiin talvisia laukanvaihto-harjoituksia ja hienosti onnistui!! Olen joutunut Claraa käyttämään nyt enemmän tunneilla ja ikävä kyllä sen huomaa ja tuntee myös selkään. Sen kroppa on mennyt "kovaksi", tahti kiireisemmäksi ja askel sipsuttavaksi. En tykkää. Voinko tehdä itselleni tämän kanssa sittenkään minkäänlaisia tavoitteita!?! Ikuinen vaikeus yhdistää työni ja harrastukseni samaan.

SYNTTÄRISANKARIII!!

Taas se aika vuodesta,kun pysähdyn muistelemaan menneitä. En voisi kiitollisempi olla Ystävästäni, jonka vierellä olen saanut kulkea ylä-ja alamäet murrosiästä aikuisuuteen ja kaikkea siltä väliltä. On ollut useiden murheiden pelastaja, surujen lohduttaja, eikä ole ikinä minua pettänyt.
PELLETTI !!! <3

Vietämme tänään Pelletin 24v. syntymäpäivää. Ja jo perinteeksi muodostunut hömpämpömppä-synttäriratsastelu toteutettiin taas kuvaajan     ( pojat lahjottu taas hommiin! ) kera,jotta saadaan nekin hetket ikuistettua. Jännä vertailla esimerkiksi rippikuvia näihin kuviin.
Ja en nyt heti ainakaan keksi mitään,mitä en olisi kokenut tämän tamman kanssa. Kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Mikään ei kaduta, vaikka joskus mietinkin,miten ekan hevosen kanssa on joitain asioita tehnyt väärin,varsinkin koulutuksessa. Silti olen ylpeä omasta aikaansaannoksesta noin kokemattomana ja nuorena.
Meillä on ennenkaikkea ollut tosi hauskaa yhdessä!
Pelletti jatkuu onneksi Kultsissa ja Harskossa ( taas itken kipeää menetystä heinäkuussa, PALTSII!! ) Luojan Kiitos, Kultsi selvisi ensimmäisestä viikosta. Meidän keskonen, lellitty jo pilalle ;)

Kiitos,että olet vielä olemassa. Ja nyt mummo on tosi kivassa kunnossa, pirteä ja kuvittelee olevansa ehkä vetreämpi mitä onkaan,yrittää niin kovasti miellyttää minua. Sellanen touhottaja.

Pyrin ratsastamaan mummolla itse ainakin sen kerta viikkoon. Se on yleensä maastossa samoilemista kävellen, rentoudutaan kumpikin. Epäsäännöllisemmin jumpataan jotain kivaa kentällä, kevyesti. Laukannostoista innostuu edelleen ;) Joskus Pelletti viihdyttää myös lastentunneilla, ryhmämaastoissa ja kärryhevosena. Viime talvena tamma olikin tärkeässä roolissa,kun nuoriso opetettiin ajolle.Tunnollisia hoitajia käy kaksi, jotka humpuuttelee ainakin kerta viikkoon, ja viihdyttää mummoa muutenkin.

Eron hetkemme tulee olemaan kova paikka, onhan yhteistä taivalta takana jo yli 20vuotta. Pitkä aika. Olen aloittanut jo "valmistautumisen" jäähyväisiin, luulen että näin se hetki olisi jotenkin muka helpompi kohdata ,toivon kuitenkin meille koko sydämestäni vielä monia monia hömpänpömppä-ratsasteluja 22. helmikuuta. Olen myös esittänyt toiveen Sinulle,että kerrot minulle, mikäli en pysty päästämään irti, millon on se aika. Uskon Sinun myös tekevän niin. <3

Jotta tämä päivä ei mennyt ihan hömpöttelyksi. Treenailtiin vielä Vilman ja Harskon kanssa.
Vilman kanssa olen ottanut nyt laukannostot listan ykköseksi ja siinä eteneminen oma-aloitteisesti. Paranee päivä päivältä. Ja samalla tamman kunto kasvaa,ja voima takaosassa lisääntyy. Tämä on varsonut viime vuonna eli pohjakunto aika nollassa,hengästyy nopeasti. Asenne on parantunut tekemiseen eli alamme olemaan paremmin samaa mieltä asioista ja säännöistä.
Kiva hevonen,mikä ei ole vielä kerennyt puhkeamaan edes kukkaan!

Tuulista oli tänäänkin,ja mietin muutaman sekunnin kannattaako Harskoa ottaa just tänään. Mutta miksi ei? En saanut siihen vastausta itseltäni,joten eikun 30min treenihetki nuoren miehen kanssa! Ja hyvä niin. Oli ihanan energisen tuntuinen, mitä nyt kolme tammaa eri kohdissa kentän ympärillä yritti saada keskittymisen nuorella oriilla työnteosta treffeihin, onnistumatta. Se sai vain Harskossa aikaan ääniefektejä ja puhtia liikkumiseen, hyvällä tavalla!

Vielä pitää lisätä kuva Millan uudesta hiekkalaatikosta :) Tyttö oli saanut kauhean innostuksen ollessaan mummilla kyläilemässä viikonloppuna. Kentällä hiekan kanssa leikkiminen on turhan riskiä samaan aikaan kun ratsastelen tai touhuan muuten jonkun hevosen kanssa --> Ihka oma laatikko parhaalla paikalla mökin kanssa!

Missä mun valkoiset ratsastushousut on??

Olipas etsiminen,että löytyi tarvittavat varusteet koitokseen. Viime syksynä olen näemmä pakannut kaikki kisavarusteet samaan paikkaan jemmaan,odottamaan sitä hetkeä millon olen tähän taas valmis. Sillon ehkä ajattelin ,että en ikinä enää kisaa tai tee mitään muutakaan siihen liittyvää. Nyt tai ei koskaan,ilmeellä mennään.. pakottaen itseäni eteenpäin. Tämä kaikki on minulle kuitenkin sen arvoista.

Olen jännännyt kaikkea mahdollista koko viikon jo ennen tätä päivää. Ja niitä kaikkia asioita etenkin, mitä voi sattua tämän päivän aikana.
Entä,jos unohdan jotain omista varusteista tai hevosen, mitä jos auto menee rikki tai hevonen ontuu. Ja voihan aina sattua äkkiä jotain täysin painajaismaista, ja myöhemmin kaduttaa koko kisoihin lähteminen. En jaksa, enkä halua listata sitä kaikkea painajais-listaa tähän,mitä päässäni pyörinyt siitä lähtien kun itseni kemuihin ilmoitin.

Mutta Irmeli teki sen, minkä pitikin. Kaikki oli helppoa,lastaus,kuljetus eli matka, kisapaikalla käyttäytyminen, suoritus, ihan kaikki. En voi olla kuin kiitollinen sille tästä! Ja itse muistin kaiken ottaa mukaan.
Mun jännitys lakkasi siinä vaiheessa kun pääsin ratsastamaan! Oli yllättävän vaikeata saada itsensä likoon enää siinnä,kun oli "huokaissut" , että -kaikki hyvin-. Mutta pystyin keskittymään ratsastukseen niin,että muistin radan.
Verkassa sain hyvin Irmelin heräteltyä liikkumaan,mutta siirryttäessä maneesiin,piti jättää myös raippa pois. Jatkoin laukkatyöskentelyä hetken myös maneesissa. Silloin tuli pariin otteeseen tilanteita,joissa olen herättänyt normaalisti raipalla takaosaa terävämmäksi. Ja tajusin ,miten paljon olen tarvinnut apukeinoa moottoriin,ja nyt olin ilman sitä.
Rata ja ohjelma oli helppo,tarkoituksella. Olen laatinut vähän meille portaikkoa kaudeksi ,mitä mahdollisesti kavutaan ylemmäs. Aloitettiin 2-tason helpoimmasta luokasta. (Helppo C Tutustumisluokan kouluohjelma (rata B) 2009) 

Prosenteiksi saatiin 67,5%. Sija 1. Silti fiilis ei mikään voittaja-fiilis. En siis päässyt siihen omaan tavoitteeseen, meiltä löytyy vielä enemmän vaihteita,mitä nyt pystyin esittämään.
Tämä retki oli minulle kuitenkin se iso-juttu. Kaikki oli helppoa ja kivaa tämän hevosen kanssa, ilman huolia. Sain pienen kipinän, joten jatkan mielelläni harjoituksia , kohti tavoitteiden saavuttamista.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.. Seuraavat karkelot on toukokuussa vielä ennen rokotusta. Yksi portaikko siis suoritettu! Hyvä Irmeli <3

Eskarilaiset ja aikuisia projekteja

Päivät menee vauhdilla, onneksi ne "pitenee" taas kesäksi. Nyt,tänään keskiviikkona eskarilaisten lisäksi lisätöitä tullut kahdesta uudesta projektista.
Kultsia ja Harskoa ei tartte liikutella kuitenkaan päivittäin, olen 3-4 kertaa viikossa tehnyt niiden kanssa jotain.
Eilen lähti Aku ja tilalle tuli Poju ja Vilma. Puuhailen muutaman viikon intensiivisemmin itse niiden kanssa niin tiedän millaisia ovat missäkin tilanteissa sekä opetellaan säännöt ulkoa ,ratsastuksen salojen lisäksi.
Jaksoin kuin jaksoinkin vielä tuntien jälkeen harrastaa Irmelillä ilman satulaa.

Harsko on ollut uudesta ruunasta tietty tohkeissaan, pyytää jatkuvasti painimaan, ärsyttää niin kauan, että toisen on lähdettävä leikkiin mukaan. Lapset ja lapsenmieliset!
Mutta silti valmiina myös minun kanssa töihin, ihanaa , miten tuleekin PALTSI eli emänsä mieleen siitä <3

kuva otettu 11.4.2015 (Anna Savolainen kuvannut)

Olen ratsastanut Harskon nyt kuusi kertaa. Tehty käynnissä ja ravissa helppoja harjoituksia ja käännöksiä. Molemmissa askellajeissa menty puomeja. Hiukan tekis mieli koittaa laukkaakin jo,on niin hyvässä tasapainossa. Ja eteenpäinpyrkimystä sillai sopivasti, tahdikas jopa. Tykkään tykkään tykkään.

Sitten uuden tamman vuoro.. Tutustuin molempiin eilen maasta käsin liinan päässä, nyt jatkettiin tutustumista selästä.

Tämähän on jo minun kaveri! Eilen pientä testausta, tänään kerran ja sit oltiin jo tosi hyviä ystäviä,seuras perässä vaikka heinäkasakin oli tarhassa :)

Tehtiin käyntiä eniten,vähän myös ravia. Loppua kohden oli tosi kivantuntuinen ja hyvällä tuntumalla. Huomenna urheillaan enemmän,koetetaan jo laukkaakin.

Käväsin hivenen seuraavaksi Pojun selässä, ennenkuin yksi tytöistä jatkoi sen liikuttamista tutustuen vähän erityyliseen hevoseen mihin nyt tottunut. Pojusta tuntee heti ravitaustan. Muutamalla isommalla pidätteellä jää kuitenkin itse ihan kivaan tahtiin liikkumaan.

Tämä ruuna on reippaampi ja kiireinen. En ole vielä laukannut lainkaan, liinassa eilen otin molemmat laukat. Selästä haluan että malttaa ensin ravata hyvässä tahdissa ja tasapainossa suoraan sivua ja kaarteita molempiin suuntiin. Kaikki ajallaan..
Vielä ennen tunteja juoksutin Kultsin liinassa niin,että puomi oli ympyrätyöskentelyssä mukana. On se sit reipas nuori neiti. Joko sillä on kaasu ihan täysillä tai sit ei ollenkaan päällä eli tahtia etsitään vielä,missä edetään. Liikerata kuitenkin hiukan muuttunut,ei enää niin sipsuttele :)

Tuntien jälkeen siis vielä itse harrastamaan <3 Ihana ilta-aurinko ja peurat kaverina pusikon takana.

Unohdin täysin treenailun ja mentiin ilmansatulaa raviväistöjä ja vastalaukka-jumppaa. Huisin hauska ja ihana Murmeli. Nautin koko sydämestäni tästä ajasta sen kanssa.

Tajusin vaan siinnä kävellessä, että kannukset ja satula ois kuitenkin ollut ihan hyvä olla, ajatellen lauantain koulustarttia. En edes muista missä mun kannukset yms ovat, millon niitä viimeksi käyttänyt ja kenellä. Perhoset käväsi vatsassa kun mietin missä kaikki mun kisakamat ovat, ja muuta kisoihin liittyvää. En ole käynyt sitten heinäkuun jälkeen missään ulkopuolisissa karkeloissa. Itse ratsastussuoritus ei jännitä,enemmänkin se kaikki muu. Mutta tämä on jo voitto itselle,kun pystyn lähtemään!

HARRASTUSPÄIVÄ päiväunilla

Pitkästä aikaa vietin rauhallisemman sunnuntai-päivän. (kotona kuitenkin)
Aamupäivällä käytiin Pelletin kanssa samoilemassa lähimaastoissa. Tää,jos mikä on mulle sitä terapiaa! (harrastusta)!
Päästä mummon kanssa humpuuttelemaan ja rupattelemaan asioista. Ihan kun se jotain ymmärtäisikin ja vastaa omilla äänillään.

Sieltä pääsin valmiiseen pöytään syömään hyvää ruokaa. (Kiitos Isälle,joka osti mulle sen ihmekattilan,niin liha valmistuu varmasti ja onnistuukin!) namii.

Kun hepat nautti päiväheinistä, päätin mennä pikkuneidin kanssa päikkäreille. Näitä olen kaivannut, teki todella hyvää unohtaa hetkeksi tekemättä olevat hommat ja liikutukset. Pelattiin lasten kanssa vielä tovi pelikorteilla ennenkuin siirryttiin pihalle. Sain muutkin innostumaan lenkille! Niinpä puunasin Kultsin ja Hanin kuntoon,ja lähettiin koko poppoo samoilemaan lähimaastoihin.

Ratsastin vielä Harskon ennen iltatallia. Nyt oli ekaa kertaa toinen ratsukkokin osan aikaa meidän kanssa kentällä, ei ongelmia, ukko vaan hirnui/hörisi välillä. Tää on parasta <3 vaikka Paltsia aina muisteleekin samalla.

pikkusen tuli tytön tuoksua nenään ;)

huonoja puhelimella otettuja kuvia tästä päivästä, mutta muistaa näistä tän fiiliksen <3

Kerrankin sellanen olo,että on levännyt sekä kroppa että mieli. Kiitollinen.