Missä mun valkoiset ratsastushousut on??

Olipas etsiminen,että löytyi tarvittavat varusteet koitokseen. Viime syksynä olen näemmä pakannut kaikki kisavarusteet samaan paikkaan jemmaan,odottamaan sitä hetkeä millon olen tähän taas valmis. Sillon ehkä ajattelin ,että en ikinä enää kisaa tai tee mitään muutakaan siihen liittyvää. Nyt tai ei koskaan,ilmeellä mennään.. pakottaen itseäni eteenpäin. Tämä kaikki on minulle kuitenkin sen arvoista.

Olen jännännyt kaikkea mahdollista koko viikon jo ennen tätä päivää. Ja niitä kaikkia asioita etenkin, mitä voi sattua tämän päivän aikana.
Entä,jos unohdan jotain omista varusteista tai hevosen, mitä jos auto menee rikki tai hevonen ontuu. Ja voihan aina sattua äkkiä jotain täysin painajaismaista, ja myöhemmin kaduttaa koko kisoihin lähteminen. En jaksa, enkä halua listata sitä kaikkea painajais-listaa tähän,mitä päässäni pyörinyt siitä lähtien kun itseni kemuihin ilmoitin.

Mutta Irmeli teki sen, minkä pitikin. Kaikki oli helppoa,lastaus,kuljetus eli matka, kisapaikalla käyttäytyminen, suoritus, ihan kaikki. En voi olla kuin kiitollinen sille tästä! Ja itse muistin kaiken ottaa mukaan.
Mun jännitys lakkasi siinä vaiheessa kun pääsin ratsastamaan! Oli yllättävän vaikeata saada itsensä likoon enää siinnä,kun oli "huokaissut" , että -kaikki hyvin-. Mutta pystyin keskittymään ratsastukseen niin,että muistin radan.
Verkassa sain hyvin Irmelin heräteltyä liikkumaan,mutta siirryttäessä maneesiin,piti jättää myös raippa pois. Jatkoin laukkatyöskentelyä hetken myös maneesissa. Silloin tuli pariin otteeseen tilanteita,joissa olen herättänyt normaalisti raipalla takaosaa terävämmäksi. Ja tajusin ,miten paljon olen tarvinnut apukeinoa moottoriin,ja nyt olin ilman sitä.
Rata ja ohjelma oli helppo,tarkoituksella. Olen laatinut vähän meille portaikkoa kaudeksi ,mitä mahdollisesti kavutaan ylemmäs. Aloitettiin 2-tason helpoimmasta luokasta. (Helppo C Tutustumisluokan kouluohjelma (rata B) 2009) 

Prosenteiksi saatiin 67,5%. Sija 1. Silti fiilis ei mikään voittaja-fiilis. En siis päässyt siihen omaan tavoitteeseen, meiltä löytyy vielä enemmän vaihteita,mitä nyt pystyin esittämään.
Tämä retki oli minulle kuitenkin se iso-juttu. Kaikki oli helppoa ja kivaa tämän hevosen kanssa, ilman huolia. Sain pienen kipinän, joten jatkan mielelläni harjoituksia , kohti tavoitteiden saavuttamista.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.. Seuraavat karkelot on toukokuussa vielä ennen rokotusta. Yksi portaikko siis suoritettu! Hyvä Irmeli <3