Ypäjän kisaviikko ja tallin leiriviikko osui nyt samalle viikolle molemmat. Omat startit osui onneksi vasta lauantai-päivälle.
Valmiiksi väsyneenä,eikä niin valmistautuneena suorittamaan molemmilla tammoilla helppo B:3. Clara oli toiminut koko viikon leiriläisten käytössä. (Ensin työ, sitten huvi! huoh..)
Luokka oli jaettu aahan ja beehen, toinen luokka avoin
vähintään D-luvan omaaville senioriratsukoille joilla 60% tulos He B tasoisesta luokasta 2-tason kilpailusta
ja toinen avoin
vähintään D-luvan omaaville senioriratsukoille, joilla ei ole 3- tason kilpailuun vaadittavaa kvaalitulosta (=60% He B luokasta 2-tasolta).
Irmelin kanssa on yli 60% tuloksia eli osallistuin luokkaan 31a ja Claran kanssa ei ole tuloksia lainkaan 2-tasolta helposta B:stä eli sen kanssa taas luokassa 31b.
Keli oli koko päivän puolellamme (aurinko lämmitti!) ,ja sain yhden parin apukäsiä matkaan. Vaikka mä kuinka tunnen itseni,en siltikään opi..taas tuli lähtemisessä vähän hoppu ,vaikka hyvin silti kerettiin. Onneksi ei ollut kansliassa jonoa tai ruuhkaa niinkuin jonain kertoina on Ypäjällä ollut.
Voihan Irmeli! Ihana energia taas ratsastaa,mutta keskittyminen herpaantui vähän väliä tammalla minne Clara hävisi. Hevosenhoitajalla ei ollut onneksi tuskaa,kun Clara ei hermostunut Irmelin huutelemisesta.
Sain muutaman yllättävän ja ison pukinkin,kun siirryttiin keskikentältä juhlakentälle (kauemmas Clarasta) ja Murmeli oli ihan sitä mieltä,että tonne mä en halua..
No,mentiin kuitenkin ja jätettiin raippa portille. Vielä 10min verryttelyä juhlakentällä ennen omaa suoritusta.
Irmeli alkoi tuntua tosi hyvältä ja ajattelinkin,että hitsit; mahdoinko verkata nyt liian pitkään. Eli sen hyvän intoilun ja energian pois,mutta..
Suoritukseen. Ja mehän mentiin lähemmäs Claraa :) eli intoilua löytyi taas! Ja sain sen jotenkin pysymään kuitenkin riittävän kuuliaisena, jotta tehtävät saatiin kutakuinkin suoritettua missä pitikin. C-päädyn kulmat oli vaikeimmat ja siellä tapahtuvat laukannostot jäi harmittamaan eli en pystynyt valmistelemaan niitä niin kuin olisin halunnut ja mihin pystyn. Myös volttikahdeksikolla painuu edestä liian alas kädelle eli siinnä puurtamista kotiin!
Saatiin prosenteiksi kuitenkin hienot 65% ja sijoitus neljäs eli yliodotusten! Ja tää maistui kyllä ihan työvoitolta <3
Meillä oli showt vielä kuolainten tarkistuksessa sekä palkintojenjaossa. Laskee etupäänsä alas (
niin,että olen melkein jalkapohjilla maassa istuessani kuitenkin satulassa) eli venyttää ja häärää etujalat pitkälle eteen ja keikuttaa samalla peppuaan. On kyllä ihan omaa luokkaansa tossa esityksessä!
Irmeli sai jostain syystä taas paljon ihailevia katseita ihmisiltä. Osa tuli ihastelemaan vähän turhankin lähelle esitystä, jolloin jouduin jo sanomaan,että en sitten tiedä tämän esityksen jatko-osaa,että lasten kanssa kannattaa pysyä vähän kauempana.
Clara pysyi rauhallisena,vaikka käsihevoset pyydettiin siirtymään parkkipaikoille.
Onneksi Harri oli Millan kanssa tullut katsomaan mun suorituksen,ja Harri näki myös Irmelin valssit. Ehdotti,että lähtee viemään Irmelin tässä välissä kotiin ja ajelee sitten takasin taas Claran suoritusta katsomaan. Milla viihtyy heppa-autossa eli tyttö oli mielissään ylimääräisestä retkestä ja myös minä ja hevostenhoitaja huokaistiin syvään. Olin kerennyt siinnä Irmelin selässä jo miettimään ja murehtimaan ,että mitenkä sitten,kun olen Claran kanssa verryttelemässä ja suorittamassa. Sehän hölmöilee itsensä irti ja juoksentelee pitkin ja poikin huudellen Claralle. Tai ainakin taluttajalla on hommia pidellä sitä sen kaksi tuntia..
Clara ei ollut Irmelin lähdettyäkään milläskään, hieno, järkevä neiti! Hyvä näin. Viimeisteltiin sykeröt ja hengailtiin rauhallisin mielin 1,5h ennen kuin siirryin keskikentälle verkkaamaan.
Verrytellessä vasta sain tietää,että kisakenttä on vaihtunut,ja ollaankin tämä luokka hiekkalaatikossa.
Harmi, pohja on toisenlainen ja se tuntuu ratsastettaessa ahtaalta. Muistan,kun Weeran kanssa oltiin joillain tunneilla siinnä niin vertaan sitä kuin pieneen maneesiin. Jään itse ratsastamaan liikaa energiaa pois. Mutta näillä mennään ja parhaani mukaan suoritin.
Clara oli tosi kiva verkassa, tein rauhassa asioita ja palauttelin välillä kävelyillä. Oli tosi hyvä fiilis lähteä suorittamaan. Kuin myös itse suoritus, nautin kyydistä ja jäin melkeinpä matkalaiseksi vain. Muoto jäi pitkäksi ja matalaksi, tuomarit olisi toivonut energiaa hieman lisää. Tunne olikin kuin olisin leijaillut unessa vain haaveilemassa eli se tekeminen puuttui. Saatiin silti melkein prosentit,joita tavoittelin eli karvan verran vajaa 60% (59,773%) ja 15/27.
Claran kanssa siirtymiset saa valmisteltua,on hyvin kuuliainen,mutta kokoamista harjoiteltava,että tulee energisemmäksi ja sitä kautta korkeammaksi ,niskasta ylös. Volteilla ja kulmissa tämän puute korostui. Jäi kyllä ihan hyvä fiilis, seurassamme oli hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia. Nyt tiedän mitä kotona tehdään ennen seuraavaa starttia!!
Kiitos Anna Claran kuvista ja apukäsistä :)
Nyt ansaitsen piiiitkät unet!!
Elämä ei mene aina niinkuin on sen suunnitellut, jotain odottamatonta voi tapahtua. Olen paininut itseni kanssa lähes vuoden ja koittanut saada jotain aikaiseksikin.
