Paras työkaveri, kiitos!

TAPSA,TAISTO,TAPANI = HILU-TAMI

Aamun ja illan matalat mörinät eli hörinät ei kuulu, TÄMÄ mun paras työkamu vietiin viettämään ansaittuja eläkepäiviä takaisin omistajalleen eli Suskulle Savon maisemiin. Oli haiku jättää ukko sinne,vaikka tiesin tehneeni oikein. Hevosen on hyvä olla,sai heti uusia kavereita, Susku pääsee nauttimaan vielä hyvässä vedossa olevasta sennu-papasta. KIITOOOOS!
Meillä taas kotona hevoslukumäärä alkaa olee sitä mitä ajattelinkin, tai taidan tämän kaiken alkaa nyt vasta tajuamaan,että se ei ole enää sitä mitä ennen. "Mulla ei ole tarvetta olla aamusta iltaan tallissa (niinkuin ennen ja siltikin jäi hommia rästiin ja seuraavalle päivälle)."
 Muutoksien aikaa..

Voin harrastaa tai olla harrastamatta, ympärillä on kiva tiimi! Kiitos teillekin <3
Katsotaan mihin tulevaisuus vie,mutta nyt mennään näillä ja katsotaan kuinka pitkälle ;)

Mikäli joskus ratsastuskoulua pyöritän ja etsin hevosia siihen käyttöön, Tapsoja tarvitaan!! Mutta mistä niitä löytää??
Kaikki käy tyyppi, herkkyys pysyy tallella, mennään ratsastajan taitotason mukaan, yrittää aina parhaansa, eikä ole se hevonen,jolta ratsastajat ensimmäisenä ovat putoamassa. Kiltti kaikille <3

Nyt jo iski kauhea ikävä, terkkuja sinne!!

Forssaan..

kuva Petri Volanen

Claran kanssa 1-tason kisoihin Forssaan ja sama ohjelma mitä kotikisoissa viime viikonloppuna eli helppo B:0 2009. Tapsukka lähti mukaan tyttöjen kanssa ,niin ei tarttenut Claran yksin matkustaa (nyt kun kisakaveri Irmeli lomailee harmiksi edelleen..).
Keli oli samanlainen mitä joskus toukokuussa,kun kävästiin samaisella tallilla kisoissa. Sade-ja ukkospilviä ympärillä. Sillon selvittiin ukkosen jyrinöillä kastumatta, nyt kävi toisin. Saatiin vesisateen lisäksi rakeita niskaan. Ne sattui ihan pirusti. Clarakin reagoi kääntämällä takapuolen rakeiden suuntaan ja matalaksi.
Onneksi tämä kurja hetki sattui kahteen otteeseen verrytellessä,ei suorituksen aikana. Meidän pysähdyksistä ei olis tullut mitään noina hetkinä.
Alla olevissa kuvissa tulee "vain" vettä.

Ihanaa,kun tytöt oli ottamassa kuvia ,niin saa itselleen varmuuden oman istunnan huonontumisesta vähän tilannekohtaisemmin. Tarttis joutaa ihan jonkun silmän alle taas.. sitä vaan rupee menee kasaan,jos joku ei ole ryhdistä huutamassa,vaikka kuinka tietäis miten kuuluu olla. Vatsalihaksia pitäisi kehittää,ei säästellä.

Mutta itse suoritukseen ja tulokseen takaisin..
En saanut aloitusta niin hyvin kuin olisin halunnut, jäi jalalle tosi hitaaksi. Suoraan tultiin kyllä, mutta pysähdys pahasti kättä vasten. Ja tää jatkui vielä keskiravi-lävistäjällä ja tehtiin rikko siinnä. Otti pari laukka-askelta, mutta antoi hyvin alas ja lähti jatkamaan hyvässä tasapainossa lävistäjän loppuun,mutta tuomari oli rikkeestä ankara ja vain 4,5. Sit tästä homma alkoikin hiukan paremmin sujumaan.

Käyntiohjelma taas Claraksi hyvää,takajalat pysyi mukana. Laukka osittain jännittynyttä, volteilla eniten. Ja tänään oikea laukka oli huonompi,jäykempi..?? Liekö autossa,kun rymys matkalla Forssaan jotain ,niin joku paikka ottanut vähän itseensä. Seuraillaan..

Keskilaukat ihan jees ja siirtymiset sen jälkeen onnistui! Pysähdyksen sain tehtyä keskilaukan jälkeen ihan hyvin,mutta kun olin varovainen peruutuksessa (viimeksi ennakoi ja lähti samantien askeltamaan taaksepäin) niin nyt jäi kättä vasten ja vähän vastusteli. Tästäkin tuomari rokotti heti roimasti,5.

Kokonaisuudessaan tää oli kuitenkin näyttävämpi,sujuvampi rata mitä kotona. Muutama selkeä virhe,mistä tuomari rokotti heti kahdella pisteellä. Tuomarin kommentit kuitenkin lopussa,että mukava suoritus alun epävarmuuden jälkeen. Hevosessa paljon potentiaalia ja liikkuu jo mukavassa muodossa.

Pöytäkirja olikin hieman toisenlaista luettavaa ,mihin olen tottunut, tekstiä paljon ja katsottu/arvioitu monia asioita,sellaista selkeää linjaa ei ollut luettavissa,mistä tuomari oisi tykännyt/ei tykännyt. Hyppelehti tavallaan sinne tänne. Eikä suoritukseni ollut kuitenkaan niin epätasainen mitä voisi paperista ymmärtää.

Tuomarilla tarkka silmä ja sihteerin kynä on sauhunnut :) kehittävä paperi itsenäiseenkin ratsastukseen. 155pistettä ja 62,1%.

Kiitos Liisalle ja Tatille päivästä ja kuvista, unohtamatta miestäni ja tytärtäni mukanaolosta. Nyt hieman haiku olo.. Tapsa kuittaa ja kiittää myös <3

SUPER HEVONEN! Antanut monelle ratsastajalle paljon unohtumattomia kokemuksia.

1-tason kisat kotona

Helppo B:0 2009
Verryttely: keskustelua ohjan pituudesta, Clara oli toista mieltä ja pisti vähän "vastaan". Edetään joko pitkänä ja kiireisenä tai sitten poukkoillaan vaan ylöspäin etenemättä.
Sain siinnä hetken ratsastettua neitiä jo vähän paremmin omalle moottorille ja rentoutumaan siihen työskentelyyn myös.
Tässä ohjelmassa on muutama keskiravi ja muutama keskilaukka lävistäjät,joten siirtymisiä myös askellajin sisällä on saatava onnistumaan. Tekemistä hiukan enempi mihin ollaan nyt totuttu, kun pysähdys ja peruutuskin on siinnä keskilaukkojen välissä vielä.
Verkassa tein muutaman vastalaukkapätkän myös,jotta meille ei tulis sinne lävistäjien loppuun vaihtoja ( harjoituksissa se on melkeinpä ollut 50/50 ) . Innostuu,kun ollaan tehty myös laukanvaihto-harjoituksia jonkin verran,ja tykkää niistä kovasti.

Sen ihmeemmin en itselleni ollut ohjelmasta laittanut tavoitetta, lähinnä kenraaliharjoitukset Forssaan. Tällä kertaa se fiilis toimi myös radalla. Kotikentällä on tietysti omat etunsa,kun on tuttu ympäristö.

Suoritus meni odotettua paremmin,etenkin käyntiohjelma sujui Claraksi hyvin! Raviohjelma oli totuttua tasaista,ei vielä häikäisevää,mihin joskus treeneissä onnistun..
Peruutuksessa Clara ennakoi,alkoi heti peruuttamaan pysähdyksestä. Ja laukkaohjelma ei ollut parasta tänään,mikä tuntui etenkin volteilla. En saanut liikkumaan rennolla,pyöreällä selällä, minkä vuoksi rungon taivuttaminen volteilla tuntui mahdottomalta.

Kokonaisuudessaan tyytyväinen, vaikka parannettavaa jäi huimasti. Se ei näytä siis tuomarille niin mahdottomalta miltä se tuntuu (Paltsin kanssa tottui tuohon tunteeseen,tilanteet oli vaan erilaisia).
Ja pääsen jo vajaan viikon päästä uusimaan tämän ohjelman sinne Forssaan, hyvillä mielin.

Kiitos Annalle kivoista kuvista,taas!

ikävä jo toisenkin kyytiin!

Kävelytystä,kävelytystä ja kävelyä ja vieläkin kävelyä..parempi,huonompi ja taas parempi. Kylläpäs tämä nyt vie aikansa, lekurin mukaan saisi jo ravata ja laukata, mutta toipuminen kestää. Jänispatin alueella edelleen nestettä ja lämpöä,arvet on jo parantunut kokonaan. On nyt kylmätty jalkaa. Parin viikon päästä uudelleen näillä näkymin klinikalle lisätutkimuksiin..kurjaa! Voi,kun ontumisen syy olis nyt sit tuo mitä on hoidettu tai hoidetaan tai selviäis sit viimeistään jatkotutkimuksissa. 

Mysteeri!

Ja mä niin jo haaveilin ratsastavani Murmelilla <3 

Claralla ratsastin itse taas pitkästä aikaa, vielä on muutamilla ratsastajilla 10-korttia käyttämättä, ja Clara on toiminut niissä työkaverinani.
Tulevana sunnuntaina meillä on kotona 1-tason kisat, johon oisi tarkoitus tamman kanssa mennä, siitä viikon päästä Forssassa on myös 1-tason kisat ja ilmoittauduin jo sinnekin ,kun huomasin, että mulla on sillon töistä vapaata. Siellä on sama ohjelma mikä meilläkin nyt täällä eli pääsee kertaamaan heti!

Ihanaa, tamma oli tosi hyvin eteenpäin menossa.
Kävelen tosi paljon ohjastuntumalla, se on meidän heikoin lenkki. Claraa on vaikea saada kävelemään hyvällä tuntumalla ,ja saada tuomaan se liike selän läpi. Tikittää askeleen ja jännittää selän tosi helposti, askeleeseen tulee näin vain lisää pyytämällä nopeutta,ei sitä toivottua pituutta,ja ponnistusta. Tää on kyllä nyt pienessä ajassa kehittynyt. Selkään se tuntuu edelleen tosi voimattomalta,ja mieli tekis niin pyytää selästä lisää kaasua..

Jumppasin Claraa ensin avotaivuksilla ja herkistin väistöillä. Väistätin myös pelkkiä takajalkoja kulmissa ja ympyrällä,sisälle ja ulos. Näin sain nekin jalat ylös hereille sieltä. Laukkaa otan myös aina verryttelyssä,joskus melkeinpä heti ratsastuksen alussa. Sellasta iloista laukkaa, välillä vastalaukkaa ja taas myötälaukkaan takasin. Molemmat nautitaan siitä <3 Tuo hyvän mielen tehdä töitä!

Ratsastin joitain osioita ohjelmasta helppo B:0 ja rajasin itselleni puomeista pienemmän alan,jossa ratsastin niitä. Oho,kulmat tulikin hiukan nopeammin, ja muutkin asiat.. tarttis useamminkin harjoituksissa vaatia asioita vähän nopeammassa tahdissa, tulee aktiivisemmin  ratsastettua.

Jäi kyllä kiva fiilis! Tosta energiasta eteenpäin voi alkaa rakentaa ja työstää enempi ylämäkeen.

Nyt pitää toivoa ennen sunnuntaita sadetta,jotta kenttä ei ole ison pölypilven peitossa, kun nyt jo yksin tein aikamoiset hiekkapölyt ympärille, osa Juuson ottamista kuvista olikin yhtä pölyä vaan.

Harsko on päässyt nyt pari kertaa Tapsan kanssa maastoilemaan. Ukko on käyttäytynyt hyvin,ollaan menty edellä. Oon niin ylpeä siitä <3 Kyllä me voidaan joku tammakin seuraksi taakse ottaa, eiköhän se niinkin onnistu. :)

Tämä kuva ei liity tekstiin, tää on otettu 7.7.15 ,kun Susku kokeili Harskoa.

juoksutusta ja iltavuoroa..

Jaahas, iltavuoro takana ja kotona puoli yksitoista. Ei väsytä heti autolla ajon jälkeen, vaikka luulis,on jo kuuden päivän työputki takana vaihtelevilla työajoilla ja automatkat siihen päälle. Huominen ja torstai onneksi välillä vapaalla. Oon kyllä tykännyt olla töissä, uuden opettelu luo omat haasteensa, mutta tuo on kyllä ollut sellaista mitä etukäteen olen ajatellutkin. Ei ole samanlaisia päiviä,ja muistaa pitää oman asenteen kohdillaan!
Kotona saa harrastaa <3 sekä olla enempi lasten kanssa,vaikka päivät on tiukkaan aikataulutettujakin..mä niin osaan sen.
Kerkesin aamulla juoksuttaa molemmat kakarat, Harskon ja Kultsin.
Otin ukon ensin. Ja taas sain olla ylpeä siitä, mun silmä ja sielu lepää sitä katsellessa, on siinä niin paljon emänsä piirteitä. Mä en vaan tiedä vielä mihin lajiin me suuntaudutaan vai olisko tasaisesti vähän joka lajiin.. <3

Neidin kanssa olikin sitten työstämistä,ei meinannut heti käsittää, mikä on tahti ja tuntuma. Ois vaan halunnut kiitää miljoonaa tai sitten kääntyä,pysähtyä ja jäädä kattelemaan mua. On siinnä omanlaista luonnetta, sellanen "adhd-lapsi" välillä. Sit kun Kultsi malttaa ravata hyvässä tahdissa,liikekin paranee, ei ole niin sipsuttelua. Tää on kyllä lajinsa jo valinnut, hyppiminen on niin tän neidin juttu <3 katsotaan mihin tulevaisuus vie..säkäkorkeus taitaa jäädä melkein jo noihin mittoihin eli selkeästi piensuokiksi jää.
Kultsin elämän ensimmäisiä viikkoja muistellessa,tunteet nousee pintaan, kiitos,että on olemassa ja tuomassa iloa arkeeni <3 on se vaan niin tärkeä rääpäle!

Lenkkeilyä edelleen ja ajamista pitkästä aikaa!!

Irmeli on nyt ollut pihassa putkitarhassa sekä hieman enemmän sisällä,riippuen onko ollut "villi" tuossa tarhaillessa. Onneksi on hevonen,mikä käyttäytyy karsinassa hyvin ja tykkää olla sielläkin.
Polttohaavoja hierottu jodilla ja rasvattu, ne näyttää ihan siisteiltä.

Milla on päässyt ratsastamaan Irmelillä melkein joka päivä, ollaan kävelty kentällä 15-30min. Kävelee mielellään ja reippaasti, liekö kipulääkityksellä se vaikutus vai oisko oikeesti parempi..
Toivotaan..joskus viikolla 34 voidaan kokeilla miten ravailee..

"Nää kaks on jo nii hyvii kaverei,ett mää oikeen ihmettelen!"

Harskoa olen nyt yrittänyt keretä taas liikuttelemaan säännöllisemmin, eilen ja tänään laitoin kärryjen eteen pitkästä aikaa. Tammojen laitumella kurvailtiin puolisen tuntia kumpanakin päivänä, tai tänään se meni kyllä iltaan,kun meillä oli estekisat, ja ne vei osan päivästä. Hienostihan tuo muisti tämän homman ja saatiin pidemmistä ruohokohdista vähän vastustakin vetohommiin.

Sit vaan tarttis keretä siellä radalla käymään ja totuttelemaan muihin lenkkikavereihin eli ryhmässä olemiseen.

Sain Harrinkin viikonlopun aikana Irmelin kyytiin, tehtiin pieni kävelylenkki lähistössä niin,että itse olin kävellen mukana Hani narun päässä ja Milla kyydissä.

Tunteita täynnä oleva klinikkareissu

Klinikalle klo 8.30 eli aikanen herääminen ja lähtö Tampereelle.
Matkalla tunteet mylläsi ja alkoi todella paljon jännittämään tuleva. Siinä kerkesi jo miettimään kaikki vaihtoehdot läpi moneen kertaan. En halua luopua Ystävästäni <3 Se oli se päällimmäinen toive!

Me ollaan nyt melkein kuukauden päivät kävelty,enimmäkseen taluttaen (Milla selässä) tai sit joskus ollut itsekin kyydissä humpuuttelemassa. Katsotaan kuinka kauan toipumiseen menee, kävelytystä jatkaen..

Klinikalla alkututkimuksen eli palpaatiolöydöksien jälkeen ulos ontumatutkimukseen ja mahdolliset taivutusreaktiot.
Oikean takajalan jänispatin alueella nesteinen turvotus ja lievästi palpaatioarka.
Spontaaniontuma suoralla niin selkeä,että ei otettu edes ympyrälle. Ontumaton käynnissä ja ravissa selkeä 3/5. Taivutuksissa ei ilmennyt eroa.

Jännittävää,pelottavaakin!! Todella.

Seuraavaksi mentiin röntgeniin (ennenkuin voidaan turvallisesti puuduttaa alanivelet ilman että tehdään lisää hallaa mahdollisille vaurioille). Kuvia otettiin paljon! Ei merkkejä luuston akuuteista vaurioista,onneksi! Puikkoluun yläosassa epäiltyä murtumalinjaa,mutta tämä alue ei näyttänyt tarpeeksi akuutilta akuutiksi murtumaksi. Röntgentutkimus tehtiin myös osittain toiseenkin takajalkaan,jotta saatiin kyseisestä alueesta vertailua antava kuva.

Keskikorkea puudutus takajalkaan ja uudestaan ulos juoksemaan, ei eroa,ontuu edelleen samallalailla. Tämä tarkoittaa sitä,että vika on korkeammalla. Lähestytään paikannusta..

Ultraäänitutkimuksessa ei merkkejä hankoside tai jännevammasta (erittäin hyvät!) , epätasaisuutta luunpinnassa puikkoluun päässä sisäpuolella. Ja nestettä jänispatti alueella jänteiden ympärillä.

Jänispatit poltettu tänään. Ja koska Irmelin ontumaoire on voimakkaampi mitä voisi olettaa jänispatti alueen palpaation perusteella, mennään jatkotutkimuksiin tarpeen mukaan noin kuukauden kuluttua.
Nyt tulehduskipulääke 10 päivän ajan,sairastarha ja kontrolloitu kävelyliikunta.
Eli jatketaan samaa rataa mitä ollaan jo noin kuukausi tehty ja pidetään peukkuja pystyssä. Jäi hieman epävarma olo edelleen missä se vika oikeesti on?!?

Milla tykkää ,kun pääsee Irmelilläkin lähes päivittäin ratsastamaan poneilun lisäksi. <3 Itsekin tulee sit lenkkeiltyä.
Huomenna taas aamuvuoroon töihin ja sit muutama vapaapäivä putkeen :)