Jaahas, iltavuoro takana ja kotona puoli yksitoista. Ei väsytä heti autolla ajon jälkeen, vaikka luulis,on jo kuuden päivän työputki takana vaihtelevilla työajoilla ja automatkat siihen päälle. Huominen ja torstai onneksi välillä vapaalla. Oon kyllä tykännyt olla töissä, uuden opettelu luo omat haasteensa, mutta tuo on kyllä ollut sellaista mitä etukäteen olen ajatellutkin. Ei ole samanlaisia päiviä,ja muistaa pitää oman asenteen kohdillaan!
Kotona saa harrastaa <3 sekä olla enempi lasten kanssa,vaikka päivät on tiukkaan aikataulutettujakin..mä niin osaan sen.
Kerkesin aamulla juoksuttaa molemmat kakarat, Harskon ja Kultsin.
Otin ukon ensin. Ja taas sain olla ylpeä siitä, mun silmä ja sielu lepää sitä katsellessa, on siinä niin paljon emänsä piirteitä. Mä en vaan tiedä vielä mihin lajiin me suuntaudutaan vai olisko tasaisesti vähän joka lajiin.. <3
Neidin kanssa olikin sitten työstämistä,ei meinannut heti käsittää, mikä on tahti ja tuntuma. Ois vaan halunnut kiitää miljoonaa tai sitten kääntyä,pysähtyä ja jäädä kattelemaan mua. On siinnä omanlaista luonnetta, sellanen "adhd-lapsi" välillä. Sit kun Kultsi malttaa ravata hyvässä tahdissa,liikekin paranee, ei ole niin sipsuttelua. Tää on kyllä lajinsa jo valinnut, hyppiminen on niin tän neidin juttu <3 katsotaan mihin tulevaisuus vie..säkäkorkeus taitaa jäädä melkein jo noihin mittoihin eli selkeästi piensuokiksi jää.
Kultsin elämän ensimmäisiä viikkoja muistellessa,tunteet nousee pintaan, kiitos,että on olemassa ja tuomassa iloa arkeeni <3 on se vaan niin tärkeä rääpäle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti