Sivut

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Rohkea ystäväni!

Tää on kyllä tosi rohkea ja utelias kaveri ollut jo useana aamuna. Nyt oli jo pakko ottaa puhelimella kuva ystävästäni, kävi kuivaa leipääkin nokkimassa. Onkohan mulla kohta näitä parvi sisällä..??



...mun lintutietämys on ihan nolla,eli ei tietoa mikä tirppu tää on ;)
Tää päivä meni osittain erilaisissa merkeissä, oltiin pienellä porukalla kilpailujen järjestäjille suunnatussa koulutuksessa Metsämäessä. Hyvä vähän tietää miten ne asiat muuttuu ja kehittyy. Onneksi suurinosa asioista olikin vain uusilla nimillä eli en heti pudonnut kärryiltä.
Ideoita ja ajatuksia nousi mieleen eli tämä ei tainnut olla ajanhukkaa ja alan löytämään itseäni. Näin toivon. Todella. Mikäli tämä elämäntapa alkaa maistua pelkästään työltä eikä mikään harrastukselta, en jaksa jatkaa. On löydettävä SE jokin juttu. Sanoin pienenä useasti että en halua tehdä harrastuksesta työtä,koska siitä ei enää nauti samalla tavalla.., mutta tämä harrastus on vienyt minut mennessään jo aikoja sitten...
Ratsastusta on ihana opettaa, etenkin oppilaille,joilla selkeät tavoitteet. Muistutan itselleni useasti ,että kaikki ratsastusta harrastavat eivät halua edes ratsastaa niin tavoitteellisesti. Ja silloin mun pitää hyväksyä se tosi asia ,ja antaa heille mahdollisuus kuitenkin harrastaa tätä lajia. 
Vuosi sitten ratsastaminen oli mulle SE juttu. Kaikkien muiden hommien ohessa aina kun oli aikaa, ratsastin. Ja nyt mietinkin miten sen kaiken jaksoin,mutta mulla oli SE valtava palo siihen. Joskus saattoi mennä puolille öihinkin ja sain siitä vain enemmän energiaa uuteen päivään. Nyt ratsastaminen on ihan kivaa ja hevoset on ihan kivoja. Irmeli on kiva, Alvaro on kiva ja Clarakin on ihan kiva.
Sain Annalta kuvia mun perjantain Alpoilusta, lisään niitä taas tännekin niin pystyy seuraamaan kehitystä. Tätä on kiva ratsastaa,koska mulla on sen kanssa tavoitteita:  Kehitän ja opetan sille asioita, niin että niistä tulee sille rutiineja ja saan siitä itselleni työkaverin. On ponimainen luonne,mutta ei tee mitään tyhmää. Kentänportti on se mihin on pieni imu. Heti,kun luo itselleen jonkun tavoitteen tai monia tavoitteita, omaan ratsastamiseen löytyy suunnitelma. Se ei saa olla pelkkää keventelyä ympäri kenttää vaan joka kerta,kun kapuaa hevosen kyytiin,on oltava joku suunnitelma ja sille varasuunnitelma. 






Näillä pohdinnoilla ja ajatuksilla nousen vielä Claran kyytiin. Löytäisinkö tänään vielä enemmän itseäni?!? "Itsensä tutkiskelu" ei välttämättä ole huono juttu..

2 kommenttia:

  1. Sun pohdintoja on mielenkiintoista lueskella. Multa itseltä on nyt hevostelu jäänyt käytännössä kokonaan... Surettaa vähän ja välillä on kaipuu heppastelemaan, mutta käytäntö (=autottomuus) jarruttelee. Ehkä vielä joskus taas. Ja ainakin mulla oli kyllä ainainen ongelma just toi "ympäri kenttää keventely", kun ei ollut kunnon tavoitteita jne., kun kilpailuhenkeäkään ei ole. Olis vaan pitänyt paremmin osata luoda itselleen se suunnitelma ja sitä viedä huolellisesti eteenpäin niin mielekkyys olisi voinut säilyä. Liikaa haahuiluksi meni varsinkin itsenäinen ratsastus, plus tulin arkajalaksi enkä uskaltanut oikein tehdä enää hevosen kanssa mitään kivaa... Ehkä säästän sut enemmiltä pohdinnoilta. Tsemppiä, kohta on kevät!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mira. Kiva,kun joku uskaltaa kommentoida. Se oman harrastuksen säilyttäminen samaisesta lajista mitä tekee työkseen ja niiden erottaminen on joskus hyvinkin hankalaa. Ratsutukseen ja rats.opettamiseen löytyy kyllä suunnitelmat, mutta harrastuksessa olen eksyksissä eli ehkä tiedän tunteesi ja ymmärrän monia muitakin samassa tilanteessa olleita asiakkaita.

    VastaaPoista