Vuoden Ratsastuskoululainen

Tämä vuosi 2014 on ollut Suomen Ratsastajainliitossa ratsastuskoululaisen vuosi. Teemavuoden päätteeksi palkitaan jokaisesta SRL ratsastuskouluista Vuoden Ratsastuskoululainen. Tittelin voi saada Ratsastajainliiton jäsentallissa vakituisena tuntiratsastajana käyvä henkilö.
Olin asiasta heti todella innoissani. Saan palkita jonkun!




Olen valinnut henkilön ,joka on todella auttavainen,ja ottaa muutkin ihmiset tallilla aina huomioon. On kehittynyt hevosenkäsittelyssä ja ratsastuksessa huimasti. Tulee hyvin hevosen kuin hevosen kanssa juttuun. Motivaatio oppimiseen ja kehittymiseen edelleen on 110%. Haluaa olla avuksi. Näitä harrastajia me tarvitaan enemmän,jotta meistä jostakin löytyy vielä niitä maailman huippujakin!

Palkitsen muutaman muunkin asiakkaan, valitsin motivoituneimmista oppilaista ne huolellisimmat, joiden jäljiltä varusteet ei ole ihan mullinmallin ja hevonen sotkuinen.

Paltsi toukokuussa -14

Laitan myös oman joululahjatoiveeni esille;  toivon saavani sen ison liekin taas leimahtamaan tuleen. Se sammui ja on kytenyt melkein 5 kuukautta. Auttakaa minua risujen ja ruusujen kera saamaan se palamaan eli on ratsastuskoulun asiakaspalautteen aika! Asiakkaat ja ratsastuskoulutoiminta on pitänyt minut edes jotenkin järjissään,halun jatkaa lajin parissa. Mutta mikä on roolini tulevaisuudessa,mihin tähtään ja laitan tavoitteet?
Toivottavasti kaikki tallilla käyvät antavat rakentavan palautteen, potkasee persauksille!

Jippii, sain järjestettyä tuote-esittelyn (heppatarvike-kutsut) vielä ennen joulua.                                                             https://fi-fi.facebook.com/spvhorses

10.12. keskiviikkona paljastuu palkitut ja vietetään pienellä joukolla erilainen heppahenkinen ilta.

Ratsastajan putoaminen

Ajattelin eilen ääneen kahvia hörpätessä; mietin millon viimeksi on joku tippunut kyydistä ja miten, miksi sekä keltä.
Siitä tää kaikki pohdinta lähti ja yltyi kun tunneilla tuli muutama putoaminen. Ei kellekään sattunut säikähdystä enempää, vaatteet ja varusteet kyllä kurastu märästä pohjasta, mikä tuo varmasti ällöttävän olon.
Olen itse tippunut monta kertaa,ja tulen varmasti vielä putoamaankin. Se on asia mikä kuuluu tähän lajiin,vaikka niitä koetetaankin välttää.
Ihmiset ottaa tämän asian ihan eri tavalla,ehkä meidän pitää kasvaa siihen. Ja pudota niin ettei riko itseään. En mä tiedä.



Kaikki tietty riippuu siitä tilanteestakin paljon, ei pelkästään ratsastajan luonteesta.
Mutta kun ajatellaan vaikkapa hiihtämistä tai polkupyöräilemistä ja niiden opettelua. Siinähän tapahtuu samalla tavalla epäonnistumisia,kaatumisia.
Tässä lajissa meillä on myös toinenkin elävä yksilö lajissa mukana,millä on tunteet ja aistit, mikä reagoi pakenemalla, eli kaikki ratsastajan hevosenlukutaito on hyödyksi. Ja meillä kaikilla ei ole sitä, eikä kaikki kunnolla opi sitä lukua , osa oppii sitä pikku hiljaa olemalla hevosten kanssa tekemisissä ja osalla on sitä jo luonnostaan. Ja nämä viimeiset ovat niitä luonnonlahjakkuuksia,sanoisin näin. Koska tuota tarvitaan myös ratsastuksessa koko ajan, hyvää kommunikointia hevosen kanssa.
Tärkeintä kuitenkin tiputtua selästä on pitää tilanne rauhallisena, ja mennä takaisin ratsaille mikäli se on mahdollista.

Kuva on ollut Hesarissa lokakuussa 2013. "Kun hevonen tulee esteeltä etukavioilleen rajusti maahan, kevytrakenteinen ratsastaja lähtee lentoon kuin raketti."
(Kuvasta ei selviä tippuuko ratsastaja, voi olla että laskeutuu takaisin satulaan ja taitavana ratsastajana, hyvällä tasapainolla säilyy kyydissä mukana.)

Täältä löytyy vielä hyvä juttu aiheesta: http://www.tunnehevonen.fi/_media/nettijutut:putoaminen.pdf

perhanan varvas!

 Tää niin hidastaa mun tekemisiä. Harrin kengissä ihan hyvä tallustaa,lähes normaalisti pystyy kävelemään, mutta paljain jaloin on paras. Teippaus viereisen varpaan kanssa oli ihan vika tikki, koski koko ajan. Mutta pahus,kun toinen pojista astu vahingossa tuon päälle niin otti vähän itteensä siittä.
Olikohan siinnä sit nivel jotenkin pois paikoiltaan vai oisko siellä sit jotain rikkikin? Saa luvan parantua tässä touhujen lomassa.

Sunnuntai-päivän rientoja, odotus palkittiin!

(Olikohan tämä se mikä on tarkoitettu mulle? En paljasta enempää ennen kuin tiedän. Joskus se kohtalo puuttuu peliin vaikka ei tahtois. Mutta tähän saan vielä itse vaikuttaa, vaikutuksen se teki, tai molemmat teki!)

Tunteikas päivä takana.

Illalla vielä kengityspuuhia.

Äimistyttävää,kertakaikkisesti!

Lauantai,joten ilta "ilman" ohjelmaa, KERRANKIN. Tai siis pari hevosta mulla on laittamatta vielä talvikenkiin,mutta ne sai nyt odottaa.
Päivällä jo päätin,että irtaudun tallista ja vietän aikaa sisällä perheen kanssa <3 en jaksa koskaan lähteä mihinkään (uimaan,keilaamaan yms) ennemmin vietän "vapaa-ajan" kotona,kun en saa OLLA siellä niin paljon. Tää vuodenaika on varsinkin sellainen.
Ja kävin pitkästä aikaa kaupassa! En meinaa sinnekään irtautua kuin kerran viikossa. Silmäilin mahdollisia joululahjavinkkejä ja ostin piparitaikinaa sekä muotteja iltaa varten.
Kauppareissu sai aikaan hämmennyksen,mitä edelleen pohdin. Voiko ihminen todella ajatella noin,ja ajatteleeko muutkin?! Eli enkö vaan saa aikaseksi riittävästi yhden päivän aikana, pitäs tehdä vielä enemmän.

En kykene.

Näin vanhan tutun kaupassa ja siinä vaihdettiin kuulumisia. Hän ihmetteli ja esitti kysymyksen,että enkö vieläkään käy missään muualla töissä. Menin ihan lukkoon ja hiljaiseksi, hetken päästä sain sanotuksi,että tyttökin on vielä niin pieni,että puuhaa riittää hänenkin kanssa.
Ja tätä ennen hän oli kysellyt monta hevosta teillä nyt on yms eli luulin,että niiden työmäärä oli hänelle jo selvillä siittä lukumäärästä. Mainitsin myös ratsastuskoulutoiminnan ja omien kenkäämiset yms ehkä jopa valitin siinä välissä miten välillä meinaa olla työmäärään väsynyt ja hommia jää roikkumaan. Ja koti siivoamatta.
Koin tämän keskustelun jälkeen itseni todella saamattomaksi. TAAS. Pidän vain n.15 hevosen tallia, jossa pyörii ratsastuskoulu kuutena päivänä viikossa ja perheeseen kuuluu myös kolme lasta, joista yksi alle kouluikäinen kotona koko ajan ja aviomies (parisuhdekin pitäisi jollai tavalla vissiin koittaa pitää kunnossa?!) .
Mun pitäs tän kaiken lisäksi (hänen mielestään) käydä vielä jossain oikeissa töissä, mutta missä välissä? Postia tietty voisin yöllä ihmisille jaella, se vuorokauden aika olis vielä käytettävissä muuhun kuin nukkumiseen, mikäli sellaista ihminen ei tarvitse.
Päivittelen tätä mielessäni varmasti vielä monena päivänä.. ja siis onko muita,jotka ajattelevat samalla tavalla?
Noh, kauppareissun jälkeen ruvettiin heti KOKO PERHEEN kanssa tekemään pipareita ja kokeilemaan piparkakkutalon tekemistä..kivaa yhteistä puuhaa ja kotikin tuoksuu nyt hyvälle. :)
Iltatalli, toinen pojista tuli jeesimään. Saunaan, minkä jalkeen ihana kääriytyä nukkumaan..
PARHAUTTA





Tässä vielä kuvia meidän hienoista teoksista..
Saatte arvailla kuka on minkäkin tehnyt ja hyviä oli, meitin karkkipäivä, namii!!

Enää ei voi kun itkee..

Ei jaksa. Kaikki päin mäntyä,ei löydä enää tänään niitä hyviä asioita.
Aamulla se jo alkoi,... TAAS oli juoma-astia vuotanut ja nyt enemmän kuin viimeksi ja eihän siitä viime kerrasta ole vielä edes viikkoa.
Romahdin.
En saanut sitä samaa energiapiikkiä enää itseeni huhkiessa märkää purua ulos ja imuroidessa vettä tallin käytävältä, ois tehnyt mieli levittäytyä vaan pitkälleen siihen kaiken keskelle ja huutaa kovin.

Milla sentään sen verta terveempi jo,että oli hetken ulkona. (tajusin just kirjoittaessani,että tuossahan on yksi hyvä asia!)
Sain hommat Harrin kans melkein (HUOM. melkein) valmiiksi päiväheinien (klo13), otin yhden hevosen valmiiksi sisälle klo14 alkavan yksityistunnin takia ja onnistuin änkemään varpaani sen takakavion alle siinä väsyneenä törttöillessä.
Se muuten sattu! No,könkkäilin siinnä sit vielä purukuormaa ja heiniä muille ulos ja kävely hiukan helpottu. En kerennyt menee kahvitauolle ennen tunninpitoa,joten siivoilin putkitarhaa sillä välin,kun asiakas laittoi hevosen itselleen valmiiksi.
Äitee ihana (jo toinen hyvä asia!) oli tullut sillä välin ja kerkesin hetkeksi istahtaa (hetki=1h). Saappaan,kun otin jalasta pois, kuumotus ja kipu varpaassa kasvoi,vaikka muuten olin tunninpidosta viluinen,kun jäin touhuista samoilla vaatteilla sinne seisomaan.
Perskutti,se taitaa olla ottanut itteensä,ei se yleensä näin kipeää ole tehnyt,jos varpaat jää kavion alle. Mutta se siinnä sopivasti kierähti kavion alla ympäri nivelestä jotenkin,otti takasella askeleen siittä niin että pikkuvarvas kääntyi muista poispäin.





Tällä sitä nyt mennään,teippiä ja työntahti hitaampi. Mitäpä minä sillä sairaslomalla,ei mulla voi sellaista olla. Jos jalustin ei tunnu hyvältä--> mentävä ilman.
Tunnit sujui hyvin! (Kolmas hyvä asia!), Tuntilaiset kaikki suoritti harjoituksia erinomaisesti, tästä saan energiaa itsellenikin ja pystyy heittää jo huumoria asioista.
Anna liikutteli Alvaron (neljäs hyvä asia!), mun oli se alunperin tarkoitus aamusella ratsastaa ja kokeilla kavaletteja,mutta toisin kävi :( Olin innokkaasti ratsastamassa Irmelinkin itse kolmatta päivää peräkkäin,myös aamupäivällä, mutta sekään ei samasta syystä onnistunut,joten Irmeli hölkötteli tunnilla mukana.
Olihan niitä hyviäkin asioita kun tän päivän kelas tähän yhteen. Ja yks vielä, mää taisin selättää sen taudin niin ettei se tullut muhun!
Huomista jännittäen, en uskalla nauttia aamulla enää kahvia seitsemältä rauhassa uutisia katsellessa, vaan taidan ampaista heti sängystä talliin katsomaan,että siellä on kaikki ok. Plääh.
Ei tällaisia päiviä enää hetkeen,kiitos. Piste.

Samaan aikaan kahdessa paikkaa..

Jaahas, vieläkin voitolla. Katsotaan saanko nujerrettua tämän taudin näin..? Toisaalta kurja se on olla monta päivää puolikuntoinenkin,kun ois pari päivää kunnolla kipeä ja sit taas täysillä kaikin voimin. Mutta tää on mun tapa sairastaa ja luulen,että monen muunkin yrittäjän. Tässä kun ei ole mahdollisuutta jäädä sänkyyn sairastamaan niin jostain ne voimat itselleen löytää,millä tauti nujerretaan. En anna sille lupaa iskee muhun.Nih.

Kaikki ei nyt onnistu ja piti eilen tehdä valintoja. Jäin Millan kanssa kotiin, muut meni Pääskynpesään viettämään seuran pikkujouluja.
Olinkin puolikuntoisena touhunut koko aamupäivän,ja osa hommista jäi vielä iltaan,kun miesväki palaa,joten ehkä parempi vaihtoehto oli tää,kun mennä koko ajan pää kolmantena jalkana.
Jesse oli kolmas (steam-cup) minijunnuissa tänä vuonna, kisa tais olla aika tiukka, itsekin yllätyin pojan tuloksesta, wau! Ihan hyvä tsemppi sille,kun ei aina ratsastelu kiinnosta. Sillä jätkällä kun ois luonnetta tohon touhuun ja selvä tatsi hevosiin,mutta se kaikki pitää tulla omasta halustaan .Äiti-poika, opettaja-oppilas --> nää ei aina toimi samalla tavalla. Juusokin on kyllä kehittynyt puolessa vuodessa huimasti,paljon rohkeempi! katsotaan onko molemmilla kiinnostusta taas ensi vuonna :)

minijunnut

Olipas tuokin sunnuntai touhua aamusta iltaan,tulin vasta kymmenen jälkeen sisälle. Ratsastin Pelletillä hetken ilmansatulaa kentällä ja juoksutin Irmelin vielä illalla liinassa muiden iltahommien lisäksi. Ja hups,se kello menee nopiaan eteenpäin.

Irmeli ei ollut oma itsensä, liikkui kyllä eteenpäin,mutta se lennokkuus uupui,mitä alkuviikosta oli :( Päätin ratsastaa sen itse heti huomenna. Pelletti taas on sellanen "höselö" kun hyppään sen kyytiin,tarjoo vaikka ja mitä koko ajan,malttais vähän. On ihan liian innoissaan ja kokee olevansa nuori ja vetreä vielä <3 mut ihanaa kun tamma on tollasessa kunnossa!

mun pitäs noita varsojakin ruveta ohjasajaa ja juoksuttaa säännöllisesti paristi viikkoon, jotta heti kun meillä on kivasti lunta pellolla, pääsis ajamaan sinne.

No,nyt maanantaina (edelleen yrittää tautia sitkeesti!) Puolilta päivin Irmelin kyytiin. Sain Annan ottamaan hetkeksi kuvia, kun tuli Alvaron ratsastamaan :) Kiitos Annalle.

Tamma oli kauhean kiireinen,saan sen liikkumaan kyllä hyvin eteen,mutta että kantaisi itseään oikein vielä. tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa sekä laukkaa ympyröillä ja loivassa kiemuraurassa, jossa hieman vastalaukkaa niin sain takaosan paremmin alle --> ratin helpommaksi. Laukka pätkissä ihan ookoo, ravikin väläytti olemassaolostaan. Mun tarttee vaan sitä nyt säännöllisesti ratsastaa,jotta saan muodon ylemmäksi ja liikkumaan selän läpi käyttämällä vatsaa. Siis mikäli meinaan startata jotain ensi vuonna. Kyllähän Irmeli jo tunneilla lönköttää ja osa ratsastajista tykkääkin siittä,mutta mutta.. eteenpäin mun tarttis sitä viedä tässä talven aikana.

Tää on kuitenkin eniten tässä ja nyt, se mun hevonen. Ois kiva nähdä mihin omat rahkeet koulutuksessa riittää tämän kanssa.

Katsotaan mihin elämä meitä vie <3

Ratsastelun jälkeen jäin seuraamaan Annan työskentelyä Alvaron kanssa ja otin vuorostaan niistä muutaman kuvan. Laukkaan tarvitaan vielä enemmän ponille toistoja, jotta se helpottuu muillekin. Mut on se kiva ponski. Yleensä heräteostot ei ole mun juttu, mutta nää kaksi on kyllä ollut Irmeli ja Alvaro.

Illan tuntien jälkeen saunaan (rakastan saunomista). Selätän tän taudin, mikä koettaa iskee muhun!

Flunssa vastaan minä 3.päivä

Väsynyt. Eilinen tohina-päivä tuntuu kropassa. Edelleen olen johdossa flunssaa vastaan,ei kunnolla iskenyt, mutta..tyttö on kipeempi. Millan silmätkin aamulla ihan punaiset.
Tänään oli onneksi osalla hevosista vapaata (muutama päivä rokotuksesta kevyempää) ja vain pari tuntia, Puolikas talutustunti (kaksi tyttöä) ja sen perään viiden ratsukon hyppytunti.
                                 
Mulla oli heti selkeä suunnitelma tunnin suhteen, harjoitellaan lähestymisiä ja muutenkin ratsastettavia teitä esteiden välissä. Tavoitteena oli saada ratsukot vaikuttamaan hevoseen aina esteiden välissä,ettei se mene vaan siihen ohjaamiseen seuraavalle esteelle. Pääsin osan kanssa hyvinkin tavoitteisiin ja sitä mukaan kun tiet sujui hyvin,oli ratsukon tempo sama koko tehtävän ajan. Esteratsastus on kuitenkin sitä kouluratsastustakin esteiden välissä. Tosi tyytyväinen tuntiin :) löysin itsestäni energiaa siihen kivasti.
Tallihommat purkkiin ja sisälle lämpöseen..syömisen ja kahvin jälkeen menin Millan kanssa pötköttämään (tyttö ihan kipeä,Harri käytti lekurissa aamulla silmien takia ja tytöllä on silmätulehduksen lisäksi korvatulehdus ja angiina). On tuo neiti kyllä sitkeä,kun ei juurikaan oloansa valita (ja varmasti kurja olo!)
Oiskohan minuun tullut?!!?
No,me sit pötkötettiin kunnolla, 3,5h unta kalloon,eikä tuntunut missään. Sit iltahommat tallissa ja melkeinpä takasin nukkumaan.

En mäkään taida ihan kunnossa olla?

vettä ja piikkejä..

Flunssaa vastaan 2. taistelupäivä.
Yö oli jo normaalia kurjempi, olen varmasti kuorsannut. Kurkussa kaktus ja nenä tukkonen.
Tämä kaikki unohtui kun raahauduin ulos ruokkimaan hevosia,

Kuva kertoo aika hyvin reaktioni astuessani talliin. Vettä todella paljon lattialla,neljä perimmäistä karsinaa ihan märkiä.Siinnä sit touhusin ripeesti aamutoimet (missään ei siis enää vuotanut vettä,kun menin paikalle).
Kun sain hevoset ulos, pelastin muutaman rehusäkin sisällön laatikkoon ja aloin lappaa märkää purua pihalle. Harri oli onneksi kotona,auttoi märkäimurin kanssa ja käväs Millaa välillä katsomassa kun pojat oli jo koulussa. Tyttö niin kipeä ettei voinut pihalle ottaa, mutta hienosti katsoi telkkaria ja leikki legoilla. Reipas tyttöni <3
Tallissa oli jäänyt yhden hevosen juoma-automaatti vuotamaan, ja noin 1,5 kuutioo vettä aamulla tallissa.
En edes tajunnut että kello oli jo 10.30,kun tulin itse vast ekaa kertaa sisälle. Ruokaa nassuun ja likka unille. Sit taas jatkamaan..
Seuraavaksi oli vuorossa eläinlääkäriä rokotusten merkeissä ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitää niin sitä sit ootellaan ja niin ooteltiin..
Varsat ja muutama muu sai rokotuksen sekä matolääkkeet valmiiksi hommattu, pakkaspäiviä ootellessa.
Ai niin, Möttönenkin sai antibiootti-kuurin flunssaansa. Eläinlääkäri kehui hyvää yleiskuntoa ja karvaa, ikäisekseen hienossa kunnossa ,onhan sekin Rakas jo pian 15v.

Eläinlääkärin jälkeen ei juuri sisällä kerinnyt,kun pyörähtämään ja kahvit naamariin melkeinpä seisten. Tunnit 17-19.
Huoh. Olipas päivä.
Laitan kuvaa vielä tämän vuoden ensilumi-päivästä, miten hevoset nautti kaikki omalla tavallaan <3 Tulispa pian jo maa valkeaksi,ei olis niin pimeetä koko ajan.

Irmeli ja Maikki

Milla-Maria

Ja laukkaa!

HUOH. Niinkuin jo eilen päättelin,että on selkälihakset tänään kipeät. Ei edes kovin rankka maastolenkki,mutta laukkaa ja kevyttä istuntaa..on tehokasta työstää temponmuutoksia. Toivottavasti kelit jatkuu niin että pääsee ens viikollakin uudelleen, tekee mulle ja Claralle varsin hyvää! Kelle ei tekisi?
Ja tänään,eilisen ratsastelun perusteella, otin laukkaharjoitukset mukaan Alvaron kanssa. Nyt ratsastelinkin jo aamulla,jotta säästyin siltä kuran kropsuttamiselta..nauttii pihalla koko sydämestään <3
Tavoitteena oli vaan löytää pätkä kyseistä askellajia kaahaamatta.
Tein ensin ympyrätyöskentelyä ravissa ,ja siitä suoristaminen (eilisen kertaamista), jotta saan kahdelle ohjalle ja liikkumaan hyvin eteen.
Sit tehtiin edelleen ravissa ympyrä samaan päätyyn ja siitä pitkän sivun alussa olevasta kulmasta nostot. JES! Vasenlaukka löytyi tosi helposti,oikeassa nosti hyvin,mutta tuli useasti väärä laukka. En ottanut laukkaa silti heti alas ,vaan toistin nostoa uudelleen samassa kohtaan, ja saatiin sieltä muutama toisto oikeatakin laukkaa.
LOISTO FIILIS,LOISTO PONI!

Sain Harrin ottamaan 5 minuutiksi muutaman kuvan meitin tyylikkäästä harjoittelumuodista : ravikypärä (mihin mahtuu pipo alle) ja kumisaappaat. Laatu ei kuvissa muutenkaan hyvä. Tarttis vissiin opetella käyttääkin tota vehjettä joskus!

Tänään illalla pari hyppytuntia :) mitähän kivaa tytöille keksis..?!?
Taistelu flunssaa vastaan 1.pvä.
En haluu sitä ,muut perheestä on jo sairastanut tai juuri nyt tauti päällä. Kuume,nuha,yskä,päänsärky,..mulla ei ole aikaa sellaseen!