Aamulla se jo alkoi,... TAAS oli juoma-astia vuotanut ja nyt enemmän kuin viimeksi ja eihän siitä viime kerrasta ole vielä edes viikkoa.
Romahdin.
En saanut sitä samaa energiapiikkiä enää itseeni huhkiessa märkää purua ulos ja imuroidessa vettä tallin käytävältä, ois tehnyt mieli levittäytyä vaan pitkälleen siihen kaiken keskelle ja huutaa kovin.
Milla sentään sen verta terveempi jo,että oli hetken ulkona. (tajusin just kirjoittaessani,että tuossahan on yksi hyvä asia!)
Sain hommat Harrin kans melkein (HUOM. melkein) valmiiksi päiväheinien (klo13), otin yhden hevosen valmiiksi sisälle klo14 alkavan yksityistunnin takia ja onnistuin änkemään varpaani sen takakavion alle siinä väsyneenä törttöillessä.
Se muuten sattu! No,könkkäilin siinnä sit vielä purukuormaa ja heiniä muille ulos ja kävely hiukan helpottu. En kerennyt menee kahvitauolle ennen tunninpitoa,joten siivoilin putkitarhaa sillä välin,kun asiakas laittoi hevosen itselleen valmiiksi.
Äitee ihana (jo toinen hyvä asia!) oli tullut sillä välin ja kerkesin hetkeksi istahtaa (hetki=1h). Saappaan,kun otin jalasta pois, kuumotus ja kipu varpaassa kasvoi,vaikka muuten olin tunninpidosta viluinen,kun jäin touhuista samoilla vaatteilla sinne seisomaan.
Perskutti,se taitaa olla ottanut itteensä,ei se yleensä näin kipeää ole tehnyt,jos varpaat jää kavion alle. Mutta se siinnä sopivasti kierähti kavion alla ympäri nivelestä jotenkin,otti takasella askeleen siittä niin että pikkuvarvas kääntyi muista poispäin.
Tällä sitä nyt mennään,teippiä ja työntahti hitaampi. Mitäpä minä sillä sairaslomalla,ei mulla voi sellaista olla. Jos jalustin ei tunnu hyvältä--> mentävä ilman.
Tunnit sujui hyvin! (Kolmas hyvä asia!), Tuntilaiset kaikki suoritti harjoituksia erinomaisesti, tästä saan energiaa itsellenikin ja pystyy heittää jo huumoria asioista.
Anna liikutteli Alvaron (neljäs hyvä asia!), mun oli se alunperin tarkoitus aamusella ratsastaa ja kokeilla kavaletteja,mutta toisin kävi :( Olin innokkaasti ratsastamassa Irmelinkin itse kolmatta päivää peräkkäin,myös aamupäivällä, mutta sekään ei samasta syystä onnistunut,joten Irmeli hölkötteli tunnilla mukana.
Olihan niitä hyviäkin asioita kun tän päivän kelas tähän yhteen. Ja yks vielä, mää taisin selättää sen taudin niin ettei se tullut muhun!
Huomista jännittäen, en uskalla nauttia aamulla enää kahvia seitsemältä rauhassa uutisia katsellessa, vaan taidan ampaista heti sängystä talliin katsomaan,että siellä on kaikki ok. Plääh.
Ei tällaisia päiviä enää hetkeen,kiitos. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti