HOPOTIKOPOTIHOPOTI HOI!!

Nyt olen vallan mennyt Irmelillä ilmansatulaa. Vasen jalkani ei toimi samalla tavalla mitä oikea,ja koen että satulatta ratsastaminen on auttanut mua löytämään kadonnutta jalkaani. Maastolenkin suoritin myös ,ryhmän perähevosena, sunnuntaina ilmansatulaa,ja voi jösses, mitä hienoa ravia Irmeli suoritti!! Wau. Eihän me käyty tienpinnassa ollenkaan <3 Laukassa se vasen jalka on ihan kemmanen, vemputtaa,eikä löydä paikkaa,joudun puristaa polven kiinni ja sit lonkassa vihlasee, mut sit koen istuvani sen "kivun" jälkeen paremmin.
Maanantaina tiesin,että mulla on jotain vatsalihaksiakin olemassa ja niitä pitäisi metsästääkin sit treenaamalla joskus.
Maanantaina jatkettiin ilmansatulaa harjoituksia,mutta kentällä Tein vastalaukkoja,koska koen että jään roikkuu hevosen toiselle puolen satulan kanssa harjoitellessa niin nyt ei voi tai tippuu. Irmeli loisti harjoituksissa ja liikkui mielellään eteen. Tein myös käynnissä ja ravissa väistöjä ja siirtymisiä väistön aikana.
Tänään tiistaina,nautin tamma-mamman (Pelletin) kanssa ensin aamupäivällä 1,5h metsässä samoillen ilmansatulaa ja kylläpäs muori oli tohkeissaan, on se vaan niin Rakas. Pelottavan Rakas.
Illalla tuntien jälkeen taas harjoitukset Irmelin kanssa (ja ilmansatulaa). Ravissa temponmuutoksia ja laukassa muutama temponlisäys ensin ja sit väistöjä ja ravin kautta vaihtoja.
Irmeli alkaa olee siinnä kunnossa että pitäs käydä näytillä jossain,itse tarttis valmentautumista kyllä. Täähän on ollut nyt vaan tällasta sunnuntai-ratsastelua, oman kropan tutkiskelua ja terapiaa!
Mut parempi näin,viime viikko meni taas märehtien,eiku murehtien ja voivotellen itselleni elämän kurjuuksia ja miten epäreilua tää voi olla. On vaan niin ikävä sitä tammaa,perkele.





                             " Vihellän.
                                En kuule kavioittesi kopsetta,
                                       en iloista hirnuntaa.
                                Laidun tuntuu tyhjältä
                                        ilman kultaista persoonaa.
                                Miten selviän tästä,
                                           tiedä en,
                                on jäänyt vaan
                                           tuska harteille.
                                Ikävä vasta helpottaa,
                                kun saan
                                          vihellykseen vastauksen. "