Mitä seuraavaksi?

Tätäkö se mun viikonlopun ajan kestänyt paha olo enteili, ahdisti välillä niin että oksetti?
En enää uskalla edes päästää sitä pahaa oloani ulos sanoilla. Minulle on useat ihmiset sanonut että sun pitää purata itseäsi,se kaikki tuska,viha,ikävä,rakkaus,..kaikki pois, jotta asioiden käsittelyssä pääsee eteenpäin.
Se purkaus tapahtui taas, ja loppuu hervottomaan itkuun.

Sunnuntai-iltana mietin itseäni ja kysyin "missä mennään". Olo oli jo parempi. Tietty sekin jo helpotti oloa,kun huomasi Irmelin olevan paljon parempi.
Tajusin kuitenkin miten väsynyt oikeasti olen. Ja pakko tehdä asian eteen jotain.

Nyt tiistai-iltana tätä kirjoittaessa, vuorokaudessa on ehtinyt tapahtua jo paljon. Yhdestä hyvin rakkaasta,tärkeästä tuntihevosesta on tullut enkelihevonen.
Ikinä ei voi tietää mitä näiden isojen,hienojen eläinten kanssa tapahtuu. Se on jännää, hyvin pelottavaa ja myös rikkaus saada olla osa niiden elämänkaarta.
Tunteiden vuoristorata pysähtyi ikävästi, mihinköhän seuraavaksi pysähdytään? Ehkä joku sen jo tietää.. Laukkaa ne kamut kii Sipuli!! <3 kyl sä ne löydät tai ne sut!

kesällä 2014 <3 Sipuli ja Weera <3