tunteiden vuoristorataa..

Pyrin kirjoittamaan blogia positiivisista asioista, niitä on mukavampi lueskella jälkeenkin päin. Ja ne tsemppaa seuraavaan päivään. Mutta aina en onnistu siinä.
Aamu meni hutiloidessa karsinat, jotta klo9 on jo ensimmäisen hevosen selässä valmennuksessa mukana. Sataa vettä.
Clara loisti tänään ravityöskentelyssä, väistöt ois saanut olla rennompia ja nostot tasaisempia, muuten ihan 10. Sain omasta kropastakin ihan hyvin irti eli voin olla itseenikin ihan tyytyväinen. (kuvista Marialle kiitos!)

Mia pyöräyttämässä mun olkapään taas ojennukseen,mikä vaikuttaa koko vas.puoleen

Ruokatauolla oli puhetta,että starttaan Irmelin kanssa ens kuussa ainakin yhen luokan hallissa, mutta..
se onkin sit taas epävarmaa se. Nimittäin tamma ei ollut normaali, alkuravissa jo tunsin,että hevonen on vino. Ja liikkuminen ei ollut niin irtonaista, temponlisäyksessä muutaman askeleen epäpuhdas ja taas ok.

Tämäkin vielä. Jäin valmennuksesta pois,kävin kävelemässä Murmelin kanssa tiellä,jossa kokosin itteeni (voi sitä ketutuksen määrää!) ja hoidin tamman pois. Laitoin BOT-selkään ja muutenkin lämmintä sille.

Ottaa harmiksi tosi paljon. Epäilen lihasjumia selässä,mutta katsotaan mitä huominen sanoo.

Kauppaan ostaa karkkia--> sokerihumala helpottaa?? Hetkeksi.

Ennen sitä tunnin lenkille maasta käsin Claran kanssa yhden lapsiasiakkaan ratsastaessa Pelletillä mukana. Kiva ilma nyt illalla (jotain hyvääkin tässä päivässä)! Toi kävely teki kyllä terää mielelle ja kropalle :)




















Sit normaalit tai osittain epänormaalit ( EXTRAA) iltahoidot ja ruoat hepoille ennen saunomista ja napostelua.

Murmelin hierontaa

Sipulin jouhien pesu ja selvittely,jotta sain loimen pois..

Claran kanssa muuten vain terapiahetki toisillemme <3

Huomenna päivä uusi, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Ai niin,ne kellot pitää muistaa siirtää eteenpäin tunnilla,huoh. Tunti unta vähemmän.

Taas aamu yhtä viuhtomista. Kurssin eka ryhmä aloittaa klo11 ja lupauduin pitää yhden yks. liinatunnin ennen sitä eli 9-10. Ja siinnä sit jossain välissä hutiloin taas ne karsinat. Käytin Irmelinkin liinan päässä,tarkistin miten liikkuu, selässä lihakset kohollaan, joten syy oli helposti havaittavissa eiliseen. Liikkui kuitenkin puhtaasti. Laitoin BOT selkään ja tamma jäi nautiskelemaan sisälle lämmöstä.
Ketutus,mitä yritin eilen illalla kartoittaa karkeilla ei ollut kadonnut,vaikka yritin kadottaa sen.

Ja tässä se nähtiin miten oma nuppi ja ajatukset pitää olla koossa,kun ratsastaa. Clara ei ollut samanlainen mitä eilen,haluton liikkumaan eteen,varsinkin jos vaadin sen lyhyemmälle ohjalle. Ja isoin ongelma oli pitää se ihan suorassa siinnä avuilla. Harjoituksista ei tullut mitään. Puhalsin ja kokosin itseni välillä,mutta ei silti. Vaadin kuitenkin itseltäni siirtymisissä ja nostoissa hieman toisenlaista onnistumista kuin taas toiset samassa ryhmässä ratsastaneet. Se pelkkä siirtyminen toiseen askellajiin ei riitä vaan se tasapaino on säilyttävä siinäkin, puolipidätteiden mentävä läpi ja hevonen pysyttävä suorana. Ja kun hevonen ei ole rungostaan suora se ei ole myöskään halutussa tasapainossa jalan edessä.

ÄH, turhauduin ja harmitus kasvoi, ja niiden määrä lisääntyi.Valmennuksesta ei jäänyt nyt oikein mitään käteen, omasta herpaantumisesta. Taidan olla aika väsynytkin, mutta minkäs teet, kun kaikkea ei edes kerkiä tekee mitä pitäsi ja tahtois.Eikä jaksa.

Toisen ryhmän aloitellessa valmennusta,lähdin parhaassa seurassa lenkille. Mieli oli paljon parempi sieltä palatessa <3 Yksi lenkkikamu oli välillä perässä vedettävä ja välillä lentoon lähdössä eli oma itsensä, Irmeli. <3

perässä vedettävä

lentoon lähdössä, häntäkin oli ihan pystyssä -höpsö-