Keskiaskellajien harjoittelua

Huikee Clara,enhän mä kykene enää istuu siellä kunnolla mukana! Ja saatikka auttaa ja tasapainottamaan sitä. Yritys ihan kymmenen!!

Mia saatiin tontille puhaltamaan harj.estekisat, ja mä sain sitten omat harjoitushetket arvostelevan silmäparin edessä sen jälkeen. Tämä tuli kyllä sopivaan hetkeen. Miten moni asia on niin pienestä kiinni.
Hevonen on koko ajan yhteistyöhaluisempi, ja haluaa yrittää täysillä ja tehdä parhaansa. Suoruutta ja siirtymisiä on eniten hiottava. Sen ympärille tämä homma rakentuu ja ne palikat ei ole vielä hiottu niin,että saan suorituksista sen mihin pyrin.
Käynti ohjastuntumalla on parantunut,se on Claran heikoin lenkki, jää passimaiseksi helposti.
Mia koitti taas epätoivoisesti suoristaa mua ihan aluksi,jotta suoruus pituushalkaisijalla säilyisi ja pysähdykset tulisi tasapainoisemmin (ja helpommin). Miten vartalon hallinta on joskus vaikeeta (lue: useasti!)??
Toistojen avulla sain itseni hieman suoremmaksi. Keskittyminen piti olla ihan täysillä siinnä.

Olen keskiaskellajeissa itse tosi huono, valmistelen hevosen joskus siihen kyllä tosi hyvin ja lähetän liikkeelle, mutta se puolen välin jälkeinen matka on tuskaa ja siirtyminen takaisin lösähtää ja joudun vaan jarruttamaan sen ohjasta.
Hyvä harjoitus, sain oivalluksia. Tamma pitää saada niin hyvin jalan eteen ennen,jotta pääsen itse paremmin liikkeen mukaan heti,eikä niin,että joudun työntää sitä siellä välissä. Kyllähän meillä tässä on vielä paljon parannettavaa,mutta nyt löysin sen polun, jota pitkin kulkea. Ja kun saadaan voimaa vielä taakse enemmän niin hevonen jaksaa kantaa sen lävistäjän itsensä vieläkin paremmin.
Nyt tuli taas se tunne,että tästä tulee HYVÄ. <3
Suoruutta hevoseen ja ratsastajaan --> suoritukset paranee. Helpommin sanottu kuin tehty.
Lajina ratsastus menee vaan vaikeammaksi mitä enemmän oppii. Se tie on loputon ja pitää jatkaa nöyränä oppimista koko ajan. Ihanaa loputonta haastetta.

Laukkatyöskentelyssä korostui enempi se suoruus tai siis sen puute. Mikäli en kunnolla suoristanut kulman jälkeen etuosaa eli rattia moottorin eli takaosan eteen, keskilaukka oli voimatonta, ponnetonta poikkoilua. Mutta kun sen tein huolellisemmin,siirtymiset harj.laukasta keskilaukkaan tuli paremmin ja sujui enemmän ylämäkeen. Pitkät sivut ja lävistäjä oli helpompi mitä ympyrällä tehdä keskilaukkaa.

Clara kuitenkin syttyi harjoituksista ja oli innoissaan, fiilis välittyi ratsastajaankin ja päinvastoin. Ollaan oikealla suunnalla, lisää yhteisiä kilometrejä vaan alle!

(pikku)Annalle kiitos taas kivoista kuvista! Ja Mia, kiitooos <3

Vaihtelua!

Kisakamppeet jäi Forssan reissun jälkeen päälle, ja intoa ratsastamiseenkin jäi.Joten Menin vielä Claralla lauantai-iltana. Ratsastin muutaman kerran myös sen kanssa A-merkin kouluohjelman läpi (vielä kun ohjelma oli tuoreessa muistissa..). Harri otti vähän videoo meidän liikkumisesta,jotta voin itse nähdä ja verrata sitä tunnetta mikä oli selässä. Tammassa oli ihana energia, mutta ohjelma on meille vielä turhan vaikea, tai osassa rataa tulee kiire suorittaa. Mutta oli ilo harrastaa! Tämä säväyttelee makeita pätkiä aina kun saan vaan sen koko etuosan rennoksi ja ylös sekä pysymään suorana, takaosassa on kyllä moottoria. Vaihteistoa askellajin sisällä on vielä etsittävä. Kai mulla on aikaa laittaa tätä pikku hiljaa..





<3 Perhettä <3
Sitten herkuteltiin kaikella hyvällä, ja pelattiin korttia. Pystytettiin teltta pihalle ja pojat halus olla jo yötäkin siellä.

Onni tulee tosi pienistä asioista, olemme useasti vain liian sokeita nähdäksemme niitä asioita, itsekin syyllistynyt siihen useasti. ("Onni ei tule etsien vaan eläen")
Ja relaaminen on mulle itselle jotenkin niin helkutin vaikeeta. Tarttis opetella sekin taito vähän paremmin.

"Onneen vaaditaan kolme asiaa: jotain tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain mitä toivoa."




Nyt sunnuntaina mietinkin miten onnellinen minun kuuluisi olla ja silti se tunne on ollut kadoksissa. Saan tehdä työtä mistä tykkään,olla vaikka joka hetki hevosten parissa ja kotona. Mulla on ihana perhe. Asun unelmieni paikassa,josta joskus haaveilin. Nyt kun "kaikki" haaveeni on tässä,en osaa nauttia niistä. Voisko joku laittaa mulle lamput päälle!?!

Tehtiin muutaman oppilaan kanssa kiva esterata, jota sitten hypeltiin ja harjoiteltiin. Osassa esteessä oli jotain "erikoista" mukana, ihanaa vaihtelua pelkkiin puomeihin. Tuli itsellekin mieli loikkia niitä ja tässä iltasella hain sitten Claran mun kanssa harrastamaan esteratsastusta.
Lapset tuli kaikki mun seuraksi, auttoi puomien nostamisessa, hevosen hoidossa ja innostuivat kuvaamaankin! Olipas se mukava vaihteluhetki kouluratsastamiseen. Samalla yhteistä kivaa lastenkin kanssa.
Clara oli hieman tasaisempi ja helpompi ratsastaa jo "radalla", mitä viimeksi. Laukassa suorempi, jolloin ei esteen jälkeen ole ristilaukassa, ja rytmi katoa, vaihdot onnistuu helposti ja tuntui innokkaalta! Kehityksen suunta on siis oikea, vaikka puolipidätteet ei edelleenkään aina mene läpi ja ne täytyy tehdä "isommin".
Taidanpa ottaa huomenna Irmelin kanssa samanmoiset bileet, kun tämä oli niin mukavaa ja ratakin jäi vielä kentälle...

mun valmentaja ja tsemppari!

sekä hevosenhoitaja <3

A-merkki

kuvan ottanut Petri Volanen

Joo-o. Käytiin Forssassa 1-tason kisoissa koklaamassa A-merkin kouluohjelma.
Enpä nyt tiedä. Meni miten meni. Ei olla valmiita vielä 2-tason kisoissa menemään A:ta, parempaan pystytään vielä.
Unohdin raipan kotiin eli nyt mentiin sitten verryttelykin ilman sitä. Olin kotona mennyt joitain osioita tästä, mutta en koko ohjelmaa. Ohjelmassa oli paljon enemmän jo tekemistä mitä mihin ollaan totuttu. Siirtymiset pitää saada paremmaksi! Ja mikäli en saa puolipidätettä heti läpi,koitan nostaa käsillä Irmelin ylös ja se kostautuu juurikin näissä siirtymisissä,jos en ole saanut valmisteltua sitä kunnolla siihen. Ja energia sekä muoto jää puutteelliseksi.
Rata oli tasainen ja sain suoritettua kaikki vaadittavat asiat. Paljon jäi parannettavia kohtia. Jouduin osassa ohjelmaa ratsastamaan tuskaisesti isommilla avuilla,kun ei reagoinut ja jäi jalan taakse. Väistöt hyviä (molemmista 7),ja käyntiosuudet onnistui paremmin kuin ennen. Keskiaskellajit ja siirtymiset on ne mitä pitää parantaa kisasuorituksissa eli lisätään myös kotitreeneihin vielä enemmän toistoja niistä.
Ollaan me menossa kohti tavoitetta jo ihan hyvin :)

Irmeli sai taas ulkonäöllään paljon huomiota, kolme eri ihmistä tuli kyselemään minulta hevosesta. <3 on se kaunis <3
 (Mikä tämä on? Mistä tämä on? Mitä sukupuolta se edustaa?)
Kotiin viemiseksi saatiin makuupussi,sinivalkoinen ruusuke ja pöytäkirja, jossa 168 pistettä (62,2%).

kuvan ottanut Petri Volanen

Aurinko antaa puhtia!

Olen nyt Harskoa ratsastanut viimeksi reilu viikko sitten,pari kertaa tässä välissä olen juoksuttanut liinassa vaan. Se on vähän "miehistynyt" tammojen herätessä kiimoihin,mutta on kuitenkin edelleen helppo käsiteltäessä, kunnioittaa minua hyvin.
Nyt kiipesin selkään ja harjoiteltin puomeja käynnissä ja ravissa. Aiemmin tänään Anna teki Kultsilla myös samoja harjoituksia eli molemmat nuoret tutustuivat puomeihin ratsastajan kanssa. Rohkeita lapsihevosia, taas saan olla ylpeä molemmista! <3 <3

Sitten suoraan Vilmailemaan. Keli ei ollut koko ajan ihan meidän puolella, satoi välillä vettä. Vaatteet kuitenkin kuivas siinä ratsastaessa (selvä kesän merkki!!).
Vilman kanssa olen tehnyt paljon nyt nostoharjoituksia ja työstänyt laukkaa ympyrällä,jotta tamma saa rutiinia siihen. (On osallistunut myös muutamille tunneille.) Kehittynyt!

Taivuttelen sitä myös paljon,on helposti sellanen yksi pötkylä vaan,mikä sitten kaarteessa kallistuu sisällepäin. Sitä ei tapahdu enää kuin laukassa välillä. Myös ohjastuntuma on paljon parempi ja helpompi säilyttää.

Sain Juuson kuvaamaan alkuverryttelyä (taas!) pienellä lahjonnalla ;)
Nyt otettiin laukkaympyrällä myös kavaletti mukaan ja wou, miten hyvin laukka nousi ylöspäin sen kavaletin avulla. Juuso oli jo niin märkä,että ei jäänyt kuvaamaan niitä parhaimpia hetkiä.
Jäi tosi tosi hyvä fiilis! Tässä hevosessa on suorittajaa.

Tais olla ihan ukkosen keliä, pääkin särki osan päivää, vaikka muuten tuo aurinko antaa kyllä vauhtia töppösiin ja saa eritavalla itsestään irti pakottamatta. Ja nyt kun ei ole vielä niitä pörriäisiä kiusaamassa hevosia. Tunninpidon jälkeen vielä harrastamaan..

Parhautta! Irmelin kanssa harrasteluhetket ihanassa ilta-auringossa <3

Ylämäkitreeniä, pohkeenväistöjä ja siirtymisiä. Puolipidätteen tehoa,ja sen läpisaamista etsimässä..
Sain hetkittäin tamman tosi energiseksi ja voimakkaan tuntuiseksi takapäästä. Se oli upea tunne! Nyt se on ollut enemmänkin sellanen ohjastuntumalla makaava eteenpäin "kipittävä" ja kuoren sisälle piiloutunut Murmeli kuin se Irmeli, minkä jo olen sieltä kuoren sisältä löytänyt.

Näiden harjoitusten koin toimivaksi eli lisää harjoittelua, näiden toistoa ja säännöllisemmin kokoamista. Enemmän yhteisiä iltahetkiä tämän tamman kanssa, jotta pysytään tavoitteissa..

Äitienpäiväni,tai osa siitä!

Jaahas, aikainen aamu. Lapset ois toivonut varmasti toisenlaista Äitienpäivän aloitusta.
Loimihakaan koulukisoihin, ja nyt Clarakin mukaan Irmelin lisäksi. Ilmaantui perhosiakin massuun,kun nämä oli Claran ekat kisat kodin ulkopuolella.

Tammahan antoi minulle kunnon fiilikset ja uskon tunteen,että siittä on kisahevoseksi. Keskittyi niin suoritukseensa ja oli enemmänkin menossa eteen kuin jähmeä jännittämisestä :)
Tunne on kuin olisi uudelleen rakastunut tuohon hevoseen <3

Nämä kisat oli 2-tason kisat,mutta tämä ensimmäinen luokka oli 1-tason ( vanha seuratason ) luokka ja ohjelma Helppo C tutustumisluokan kouluohjelma (rata A). Mulla ei ole vielä Claran vuosimaksua maksettu, eli 1-tason kisoihin/luokkiin pystyy vain osallistumaan. Eikä ollut tarkoitus tänä vuonna sitä maksaakaan.. haetaan kisakokemusta ja rutiinia vieraista paikoista ensin. Näin ajattelin vielä ennen tätä päivää.

Suorituksessa tuli muutamia mun,siis minun, rikettä. Tein huonoja teitä,kun en ollut koko ajan itse kartalle mihin piti mennä (voltti vai ympyrä) ja keskiravissa horjahdin niin rikkoi laukalle. Hevonen oli niin kuulolla kuin vaan voi olla,keskittyi täydellisesti suoritukseen ja oli tosi herkkä reagoimaan ja ihanasti menossa koko ajan eteenpäin. Olen oikeastaan ihan sanaton,pyörällä päästäni, kelaan edelleen tota suoritusta hämmästellen mielessäni,koska teki heti ihan oman tasonsa suorituksen vieraassa paikassa.. muut on kyllä uskonut tähän,mut mä en ole uskaltanut uskoa <3
Nyt vaan lisää harjoittelua,kisoihin uudelleen ja pohtia onko tästä ennemmin jäämässä tuntihevonen vai tulossa mun kisahevonen??
Prosentit 65,217 ja tuomarin alakommentit: melko tasainen suoritus,tuntumassa epätasaisuutta, mutta ei häiritsevää vastustelua.
Tästä me kehitytään vielä, kun ajattelen meitin harjoittelujen määrää.. ;)





































Ja Irmelin vuoro, se ei meinannut pysyä nahoissaan edes Claran suorituksen aikaan, hassua. Luulin ja olin varautunut täysin toisinpäin,että Clara etsii ja kaipaa Irmelin lähelle vieraassa paikassa,mutta Irmeli olikin siinnä roolissa, huuteli välillä Claran perään ja oli käsihevosenä levoton, "pörhällään". (Onneksi ei ihan koko aikaa niin saan ehkä tytöt uudelleenkin kisoihin mukaan auttamaan..)
No,mutta ratsastaessa tästä oli osittain hyötyä,kun energiaa oli (verrattuna eiliseen),vaikka se kaikki ei tullut oikeaan osoitteeseen, keskittyi hetkittäin muualle.
Verkassa tosi tosi kiva ja keskittyi hyvin,sain koottua ja ratsastettua eteen hyvin. Eli säädöt oli hyvin kohdillaan ja fiilis suoritukseen lähtiessä taas hyvä,positiivinen.
Clara oli aika lähelä verkka-aluetta,joten sillon ei tarvinnut vielä huutaa sille,mutta kisakentälla siirryttäessä mentiin kauemmas ja hirnui koko suorituksen aikana säännöllisin väliajoin Claralle. Liikkui kuitenkin erittäin hyvin eteen!

Ohjelma oli FEIn Helppo B Lasten esiohjelma A 2015 eli pitkällä radalla tämäkin (niinkuin tuo Claran kanssa) Vähän verrattavissa Helppo B:3 ohjelmaan.
Olin paljon tyytyväisempi tähän suoritukseen mitä eiliseen. Nyt oli ajatusta mennä eteenpäin Irmelillä itsellään <3 Rentoutta tuohon vielä niin että saan tamman taipuisammaksi ja pehmeämmäksi. Nyt tänään hirnuminen aiheutti koko vartalon jännittymisen ja osassa rataa menetettiin siksi pisteitä.

Saatiin tulokseksi 64,231% ja alakommentit tuomareilta sujuvaa menoa/tasainen suoritus, voisi olla taipuisampi/ pehmeämpi.
Mä tiedän,että me pystytään vieläkin parempaan.. ;)

Sijoitus 4/23. Nyt oli jo vähän sellaista energiaa,että voisi A:takin joskus harkita! JES!!

Ja loppupäivän nautin perheestä ja sulattelin itseäni <3 Kotona odotti yllätyksiä <3

Kiitos Liisalle ja Tatjanalle seurasta, apukäsistä ja kuvaamisesta! Unohtamatta mun henkistä tsempparia ja tukea, Mia, kiitooos.