Vaihtelua!

Kisakamppeet jäi Forssan reissun jälkeen päälle, ja intoa ratsastamiseenkin jäi.Joten Menin vielä Claralla lauantai-iltana. Ratsastin muutaman kerran myös sen kanssa A-merkin kouluohjelman läpi (vielä kun ohjelma oli tuoreessa muistissa..). Harri otti vähän videoo meidän liikkumisesta,jotta voin itse nähdä ja verrata sitä tunnetta mikä oli selässä. Tammassa oli ihana energia, mutta ohjelma on meille vielä turhan vaikea, tai osassa rataa tulee kiire suorittaa. Mutta oli ilo harrastaa! Tämä säväyttelee makeita pätkiä aina kun saan vaan sen koko etuosan rennoksi ja ylös sekä pysymään suorana, takaosassa on kyllä moottoria. Vaihteistoa askellajin sisällä on vielä etsittävä. Kai mulla on aikaa laittaa tätä pikku hiljaa..





<3 Perhettä <3
Sitten herkuteltiin kaikella hyvällä, ja pelattiin korttia. Pystytettiin teltta pihalle ja pojat halus olla jo yötäkin siellä.

Onni tulee tosi pienistä asioista, olemme useasti vain liian sokeita nähdäksemme niitä asioita, itsekin syyllistynyt siihen useasti. ("Onni ei tule etsien vaan eläen")
Ja relaaminen on mulle itselle jotenkin niin helkutin vaikeeta. Tarttis opetella sekin taito vähän paremmin.

"Onneen vaaditaan kolme asiaa: jotain tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain mitä toivoa."




Nyt sunnuntaina mietinkin miten onnellinen minun kuuluisi olla ja silti se tunne on ollut kadoksissa. Saan tehdä työtä mistä tykkään,olla vaikka joka hetki hevosten parissa ja kotona. Mulla on ihana perhe. Asun unelmieni paikassa,josta joskus haaveilin. Nyt kun "kaikki" haaveeni on tässä,en osaa nauttia niistä. Voisko joku laittaa mulle lamput päälle!?!

Tehtiin muutaman oppilaan kanssa kiva esterata, jota sitten hypeltiin ja harjoiteltiin. Osassa esteessä oli jotain "erikoista" mukana, ihanaa vaihtelua pelkkiin puomeihin. Tuli itsellekin mieli loikkia niitä ja tässä iltasella hain sitten Claran mun kanssa harrastamaan esteratsastusta.
Lapset tuli kaikki mun seuraksi, auttoi puomien nostamisessa, hevosen hoidossa ja innostuivat kuvaamaankin! Olipas se mukava vaihteluhetki kouluratsastamiseen. Samalla yhteistä kivaa lastenkin kanssa.
Clara oli hieman tasaisempi ja helpompi ratsastaa jo "radalla", mitä viimeksi. Laukassa suorempi, jolloin ei esteen jälkeen ole ristilaukassa, ja rytmi katoa, vaihdot onnistuu helposti ja tuntui innokkaalta! Kehityksen suunta on siis oikea, vaikka puolipidätteet ei edelleenkään aina mene läpi ja ne täytyy tehdä "isommin".
Taidanpa ottaa huomenna Irmelin kanssa samanmoiset bileet, kun tämä oli niin mukavaa ja ratakin jäi vielä kentälle...

mun valmentaja ja tsemppari!

sekä hevosenhoitaja <3